Vaalikentillä on sykettä. Halki Suomen kansanedustajaehdokkaat lupaavat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.

Vitaalit visiot ja tarmokkaat toimenpideteesit tulevalle edustuskaudelle houkuttelevat kansalaisia vaaliuurnille. Kannattaa mennä!

Vaaleissa monipuolinen ehdokasasettelu pyrkii tarjoamaan vaihtoehtoja. Kunpa jokaiselle äänioikeutetulle löytyisi joku, jota kannattaa.

Harmillista kyllä, toive kolmenumeroisesta äänestysprosentista ei kaikessa hartaudessaan täyty näissäkään vaaleissa.

Olisimmeko kuitenkin vähän lähempänä osallistuvaa ja aktiivista äänestyskulttuuria kuin viimeksi vuoden 2007 eduskuntavaaleissa?

Edelleen osa kansalaisista kokee äänestämisen vaivana ja väsyy alkutekijöihinsä: äänestyspaikka on kaukana ja numeroiden raapustaminen rasittaa rannetta.

Toisille päänvaivaa tuottaa valinnan tekemisen vaikeus. Ehdokkaat tuntuvat yhdeltä massalta, eikä puolueistakaan irtoa havaittavia eroja.

Näiden kahden epävarman äänestäjätyypin ohella ovat vielä ainakin kolmannet politiikkakompleksiensa potijat.

Omaneduntavoitelua, kieroa ja ahnetta – sitä politiikka heille on, eivätkä päätöksentekijät ansaitse luottamusta missään muotoa.

Toisaalta löytyy myös heitä, joille paitsi puolue, myös ehdokas selviää kauan ennen varsinaista vaalipäivää.

Vaalista vaaliin he edustavat sitä kansan osaa, joka äänestää ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä varmana ja innokkaana. Tarkasti ehdokkaansa teemat tietäen he markkinoivat oivaa valintaansa vastaantulijoille.

Olipa kyseessä mikä ihmistyyppi hyvänsä, viimeistään äänestyskopissa jokainen kansalainen käy henkilökohtaisen kannattavuuskeskustelunsa itsensä kanssa.

Jokainen täysi-ikäinen saa henkilökohtaisesti perustella ja päättää, miten äänioikeutensa käyttää. On mietittävä, ketä haluaa kannattaa. On arvioitava, mitä tulee osittain tiedostamattaan kannattaneeksi.

Keskustalainen näkökulma päätöksentekoon on kestävä ja rakentava.

Keskustan eduskuntavaalikampanjaa vuonna 2011 kannattelee positiivisiin tulevaisuudennäkökulmiin ja realistisiin resursseihin nojaava vaaliohjelma.

Kantavat teemamme ovat vastuu, osaaminen, rohkeus, ihmisoikeudet, aluepoliittisesti kokonainen Suomi, uusien työpaikkojen luonti ja oikeudenmukaisen verotuksen suunnitteleminen.

Asiaa-kampanjamme tukee valittuja pääteemoja mainiosti ja päinvastoin.

Poliittiselta suunnittelultaan keskustan pohja vaaleihin on moitteeton ja sen päälle luontevasti rakentuvat ne alueelliset aiheet, jotka kukin ehdokas on halunnut kampanjassaan esiin nostaa.

Keskustan viesti kulkee energisten ehdokkaiden, arkijärkeä hehkuvan asian ja kuuntelevan kenttätyön voimin.

Keskustaa kannattaa liki viidennes äänioikeuttaan käyttävistä kansalaisista. Se ei ole ihme, sillä puolueemme luottaa vilpittömästi kansalaisten osallistumiseen ja näyttää sen.

Demokratia on keskustalaisessa aatemaailmassa paitsi joustava myös kestävä tapa hallita Suomea.

Viestimme jokaiselle äänioikeutetulle onkin äärimmäisen yksinkertainen: keskustan äänestäminen kannattaa.

Kun vaaleihin on jäljellä muutama yö, on syytä teroittaa asiallisuuden, sopuisuuden ja positiivisuuden voimaa vaalityössä.

Keskustalla on kykyä ja keinoja osoittaa jälleen kerran selkeä paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa.

Keskustaa tarvitaan, mutta kuten muutkin puolueet, myös me joudumme odottamaan kannatuksemme realisoitumista. Nyt on tehtävä kaikki, mikä kannattaa eli puristettava vaalityötä viimeiseen saakka.

Puolue- ja valtakunnanpolitiikassa kaikki on mahdollista, mutta mikään ei itsestäänselvää.

Pääministeripuolueen paikka uudistuu vain ja ainoastaan yksinkertaisella reseptillä – vaalivoitolla.

Tulevana sunnuntaina selviää, mitä puolueita Suomen kansa kannattaa hallitusneuvotteluihin.

Allekirjoittaneen mielestä asiallista apilankukkajoukkuetta kannattaa pitää silmällä.

Laura Tolkkinen

Keskustan Opiskelijaliitto

liittohallituksen jäsen

(Julkaistu Suomenmaassa 13.4)