Kuluvan kesän kannalta politiikan uutisointi on ollut melko rauhallista. Uutisointia on värittänyt paitsi yksittäisen kansanedustajan lomatörttöilyt, myös uuden hallituksen ministereiden poliittiset avaukset. Näistä avauksista osa on ollut erittäin radikaaleja, osa mielestäni jopa tervetulleita ehdotuksia.
Kannatan itse lämpimästi esimerkiksi ajatusta parantaa suomalaisen ruoan tuotantoketjun läpinäkyvyyttä ja uusia keinoja taata kuluttajille varmuus siitä, mikä todella on kotimaista ja mikä ei. Kuulostaa hyvinkin keskustalaiselta ajattelulta.
Keskusteluissa on ollut esillä myös niin Euroopan kuin Yhdysvaltojenkin talousongelmat. Eteläisen Euroopan maiden velkaongelmiin ei tunnu löytyvän oikeaa ratkaisua, vaan pelkkiä päätöksiä, jotka vaikuttavat lähinnä tekohengitykseltä.
Yhdysvaltojen velkakaton nosto tuntuu sekin enemmän melko lyhytaikaiselta keinolta ohittaa ongelma tilapäisesti. Kyseessä ei missään nimessä ole ratkaisu maailman suurimman talousmahdin todellisiin rahoitusongelmiin.
Keskustan kannalta kesä on ollut miettimisen aikaa ja useat eri tahot ovat kertoneet mielipiteitään siitä, miksi keskustan kannatus on romahtanut. Puoluejohdon laatima työkirja on hyvä apuväline suunnan muuttamiseen, mutta ennen kaikkea nyt vaaditaan pitkäjänteisyyttä, tekoja sekä selkeää vaihtoehtoa niin hallituksen kuin perussuomalaistenkin politiikalle.
Lisäksi keskustan on nostettava paremmin esiin juuri niitä asioita, mitä puolue haluaa tehdä paremman Suomen puolesta. Keskustalle on tilaa ja kannatukselle on potentiaalia, mutta tilanne on kriittinen – mikäli puolue ei kykene vastamaan kansalaisten tarpeisiin, ei tämä puolue tule näkemään kovinkaan valoisaa tulevaisuutta.
Pitkäjänteisyyttä osoitamme tuomalla esiin selkeän ja yhtenäisen linjan. Selkeä linja on sellainen, josta kerrotaan etukäteen ja jossa tehdään selväksi kuinka aiomme toimia mikäli käy näin tai näin.
Yllättäviin tilanteisiin on vastattava puolueen omien aatteiden ja ideologian mukaan. Ihmettelen kovasti, kuinka helppoa on muuttaa kantaa oppositiossa ja todeta sen silti olevan ”yhtenäinen ja linjassa aiempaan”. Tämä on hyvin monesti politiikan realiteetti hallitus-oppositio asetelmassa, mutta tuleeko sen aina olla näin?
On täysin oikein muuttaa kantaa, mikäli sen todetaan olevan väärä, mutta silloinkin tulisi mielestäni kertoa selkeästi kannan muutoksesta. Keskustan kohdalla on tapahtunut linjamuutoksia, kuten niin monesti hallituspuolueen joutuessa oppositioon. Kantoja ja linjoja on tarkistettu ja osin myös muutettu.
Kansalaisten onkin ollut hankalaa paikoin ymmärtää, miten muuttunut kanta voi olla linjassa aiempaan täysin päinvastaiseen. Mikäli kanta on yhtenäinen ja puoluejohdonkin näin vakuutellessa, voi vain ihmetellä, onko se sitä todella – siis jos suuren yleisön mielestä se ei siltä vaikuta? Onko puolueemme viestinnässä ja ulosannissa siis ongelmia vai yleisössä?
Tekoja meidän on nyt entistä vaikeampi saada aikaan, sillä tunnetusti oppositio harvemmin pääsee vaikuttamaan hallituksen työskentelyyn. Toisaalta kahdeksan vuotta hallituksessa on pitkä aika ja moniin korjaamatta jääneisiin epäkohtiin olisi ollut aikaa vaikuttaa.
Niin Vanhasen kuin Kiviniemenkin hallitukset saivat paljon aikaan, mutta mielestäni politiikka ei ollut kovinkaan keskustalaista. Hallitus tekee paljon kompromisseja ja on naiivia ajatella, että keskusta yksin olisi saanut päättää kaikesta, mutta ehkäpä juuri se pelin politiikka hallituksen sisällä oli se, mitä keskusta ei pelannut kaikkein parhaiten. Kun pelin politiikka ei toimi hallituksen sisällä, on altavastaajan aina hankalampi saada tavoitteitaan läpi.
Vaihtoehto keskusta voi helposti olla, mutta tämä tehtävä ei ole helppo. Keskustan on erottauduttava paitsi hallituksesta, myös perussuomalaisista.
Hallitukseen voimme tehdä monia keskustalaisia eroja muun muassa kuntapolitiikan, omavaraisuuden, desentralismin ja veropolitiikan keinoin. Perussuomalaisista eroamme paitsi järkevällä maltillisuudellamme ja kyvyllä tehdä kompromisseja, myös ulko-ja EU-politiikan suhteen sekä maahanmuutto- ja sivistyspolitiikankin kautta.
Asiat ovatkin sitten ehkäpä ne tärkeimmät. Puolueen on panostettava siihen, että mielikuva keskustasta on oikea. Tätä on perännyt myös muun muassa Helsingin kaupunginvaltuutettu Laura Kolbe.
Tällä mielikuvalla on oltava sisältöä ja tekoja, jotka todistavat sen yhtenäiseksi. Pitkäjänteisellä linjalla saamme aikaan pysyviä ja konkreettisia muutoksia. Näin me luomme vaihtoehdon.
Tämä vaihtoehto pitäisi minun mielestäni pitää sisällään muun muassa itsenäiset ja omavaraiset kunnat, joissa lähidemokratia toimisi. Tasa-arvoiset ja yhtäläiset palvelut asuinpaikasta riippumatta. Suomalaisen, turvallisen ja kannattavan yrittämisen, niin teknologia-alalla kuin ruoantuotannossakin. Kohtuullisen vero-asteen ja ihmisläheisen politiikan.
Avaimet menestyvälle keskustalle ovat olemassa, mutta käytetäänkö niitä onkin sitten eri asia. Maalaisjärki, sitä keskusta nyt todella tarvitsisi.
Joonas Könttä
Keskustan Opiskelijaliiton
liittohallituksen jäsen
(Kolumni julkaistu Suomenmaassa 3.8.2011)
