Suomessa on maailman paras koulutus. Näin voi rinta ronttingilla sanoa, vaikka parannuksen paikkoja onkin kaikilla asteilla.
Kova laatu ei kuitenkaan ole kiveen kirjoitettu, aksiooma tai pomminvarma juttu.
Tällä hetkellä päivän sana koulutuksen kehittämisessä on tehokkuus, käytännössä sama laatu vähemmällä rahalla.
Yksi paljon huomiota saanut näkökulma tehokkuuteen on saada opiskelijat nopeammin ja halvemmalla pois koulun penkiltä työelämään.
Käytännössä asiaa on lähdetty edistämään leikkamalla koulutuksen rahoitusta kaikilla asteilla, harventamalla oppilaitosverkostoa sekä rajoittamalla yliopistojen opintoaikoja.
Samalla opintotukeen oikeuttavia opintopistemääriä eli opiskelujen etenemistahdin minimiä on nostettu korkeakouluopiskelijoiden kohdalla. Valitettavasti laadun turvaamiseksi ei vastaavanlaisia uusia avauksia ole esitetty.
Vuoden takaisissa AMK-leikkauksissa ammattikorkeakoulut saivat tylyt madonluvut ja opiskelupaikkoja leikattiin tuhansilla.
Ammattikorkeakoulujen laatu tai tehokkuus eivät kiinnostaneet leikkauslistojen laatijoita, jotka pistivät suurimmat leikkaukset opetusministeriön laatu- ja tehokkuus -vertailussa huippuluokkaan arvioiduille ammattikorkeakouluille, ja siirsivät vastuun tuhansien nuorten kouluttamisesta laadun ja tehokkuuden perusteella heikoiksi mitatuille korkeakouluille.
Pienet ja tehokkaat saivat kirvestä ja massalaitoksia turvotettiin entisestään. Laatua parantavia toimenpiteitä ei ammattikorkeakoulutukseen kuitenkaan esitetty minkäänlaisia.
Yliopistojen rahoitusmallia uudistettiin myös hiljattain. Erityisesti ulkomailla julkaistujen, ns. kv-referee -artikkeleiden painoarvoa nostettiin tuntuvasti yliopiston rahoitusta määriteltäessä.
Koulutuksen laadun tai opiskelijan omalle alalle työllistymisen painoarvoa ei millään tavoilla huomioitu, sen sijaan mitä nopeammin yliopisto opintopisteitä opiskelijalle syytää, sitä enemmän rahaa yliopiston kassaan kilisee.
Linja näkyy myös yliopistoissa: Useimmiten esimerkiksi professoreille annetut sadat arviot ja palautteet opetuksen laadusta eivät vaikuta palkkaukseen tai kehityskeskusteluihin millään tavoin.
Itsensä kehittämisestä opettajana ei saa tänä päivänä edes lämmintä kättä.
Itse asiassa opetukseen panostamista ei tänä päivänä aktiivisesti ajeta, sillä sekin työaika on pois kansainväliset julkaisut mielessä vilkkuen naputelluista tutkimuksista.
Etenkin heikkoina taloudellisena aikoina on syytä panostaa laadukkaaseen koulutukseen, sehän tuottaa osaamista ja parempia tuloksia työelämässä.
Vastuu tästä on oppilaitoksilla ja poliitikoilla, jotka rahoitusmalleja sorvatessaan korkeakouluja ja koulutuksen järjestäjiä ohjaavat.
Meillä ei ole varaa tuottaa sekundaa kovalla teholla, sillä Suomen kilpailutekijänä tulee osaamisessa olemaan aina laatu, ei määrä.
Jirka Hakala
KOL:n puheenjohtaja
(Kolumni julkaistu Suomenmaassa 23.1.2013)
