Kesä on taas auttamatta ohi, ja varmana merkkinä syksyn saapumisesta oppilaitoksissa ja korkeakouluissa on jälleen aloitettu lukukauden aherrus opintojen parissa.

Tuhannet uudet opiskelijat aloittavat opintojaan niin yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissa.

Opintojen alku on monelle ensimmäinen askel omaan itsenäiseen elämään ja – merkkinä uudesta alusta ja mahdollisuuksista – oivallisinta aikaa innostua mukaan keskustalaiseen kansanliikkeeseen.

Tähän tarjoutuukin pian mahdollisuus, kun melkein kaikki yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa järjestäytyneiden opiskelijoiden ääntä edustavista ylioppilaskunnista ja opiskelijakunnista järjestävät omat vaalinsa tänä syksynä.

Loka-marraskuun aikana opiskelijat äänestävät edustuksellisen demokratian periaattein keskuudestaan edustajistot päättämään yhteisistä asioistaan.

Malli on sama kuin valtakunnallisissa vaaleissa kunta- ja edustakuntavaaleissa.

Valitut edustajistot muodostavat tämän järjestöihinsä hallitukset tahtoaan toimeenpanemaan.

Vaalit muistuttavat valtakunnallisia esikuviaan siinä määrin että ongelmatkin ovat lähtökohtaisesti samankaltaisia.

Vaalit yleensäkin kärsivät sekä valtaan pyrkivien tahojen poliittisesta suunnattomuudesta että äänestäjien matalasta kiinnostuksesta yhteisten päätösten tekemiseen.

Edustajistovaalien – joissa äänivaltaisina pitäisi kuitenkin olla pääasiassa nuoria korkeakouluopiskelijoita, ns. isänmaan toivoja – ongelmana ovat erityisesti matalat äänestysprosentit.

Jos on aivan tavallista, että vain alle neljännes opiskelijoista käyttää äänioikeuttaan, niin voidaan aiheesta kysyä mikä mättää (opiskelija)politiikassa?

Liika tuudittautuminen omaan saavutettuun asemaan johtaa valtaakäyttävien vieraantumiseen äänestäjiensä todellisesta arjesta.

Miksi valittu edustaja kiinnostaisi äänestäjää, jos äänestäjän elämän todellisuus ei selvästikään kiinnosta edustajaa?

Miten keskustataustaiset ryhmät opiskelijaliikkeessä voivat tehdä tämän parantamiseksi?

Vaaleissa menestyäkseen puolueen ja siinä toimivien tulee ensin tuntea itsensä. Mitkä ovat ne arvot, joille politiikkaa – yhteisten asioiden hoitoa – halutaan lähteä rakentamaan?

Viime vuosien koitokset keskustassa ovat antaneet aihetta itsetutkiskeluun, ja kovan työn hedelmät alkavat nyt kantaa. Virheistä on opittu.

Vaalit, niin pienet kuin suuret, tarjoavat keskustalaiselle liikkeelle mahdollisuuden näyttää parhaimmat puolensa: osallistavan yhteisön, johon jokainen on tervetullut, ja joka ajaa selkeää oman näköistään politiikkaa.

Kansallinen tilanne näyttää, miten muiden tahojen jämähtäessä päättämättömyyteensä, rakentavalla vaihtoehtoja tuovalla politiikalla on taas kysyntää. Samat lääkkeet purevat myös opiskelijoiden maailmassa, kun keskustakoneisto liikahtaa niin tulosta alkaa syntyä.

Otetaan opiskelijoina edustajistovaaleista keskustan uuden nousun ensimmäinen vaalivoitto sekä vauhtia kevään ja ensi vuoden suurkoitoksiin.

Kamppailu keskustan paikasta aitona sivistyspuolueena alkaa nyt!

Lauri Jurvanen

KOL:n liittohallituksen jäsen

(Kirjoitus julkaistu Suomenmaassa 11.9.13)