Rakennemuutos on syksyn poliittinen muoti-ilmaus kaikissa muodoissaan.

Niin ahdistavalta kuin se monen korvaan kuulostaakin, on yleisesti hyväksytty näkemys, että yhteiskuntamme järjestelmiä ja rakenteita on muutettava. Tosin kyseenalaista on se, mitä ja millaisia rakennemuutosten sitten pitäisi olla.

Hallitus on esittänyt uudistuksia kunta-, työmarkkina-, työura-, talous- ja julkisen palveluntuotannon rakenteisiin.

Nämä muodostavat yhdessä niin kutsutun rakennepoliittisen ohjelman, jonka käytännön sisältö on muotoutumassa.

Kiinnostus hallituksen ajamaa laajaa remonttisuunnitelmaa kohtaan on ymmärrettävästi laajaa, mutta sen lisäksi meneillään on muitakin merkittäviä, vääjäämättömästi eteneviä yhteiskunnan perusrakenteiden uudistuksia. Niistä suurimpia on koulutusjärjestelmän rakenteiden asteittainen kangistaminen.

Esimerkkejä koulutusjärjestelmään vaikuttavista viimeaikaisista päätöksistä ovat vaikkapa oppivelvollisuusikärajan nostaminen, esiopetuksen pakollistaminen ja opintotukiajan lyhentäminen.

Muutokset ovat pieniä, mutta selkeästi yhtenäisiä: Koulutusjärjestelmä jäykistyy ja valinnan mahdollisuudet ja joustavuus vähenevät. Tämä on ollut kehityksen suunta jo jonkin aikaa, eikä tulevaisuudessakaan ole näkyvissä linjan muutosta.

On kestämätöntä olettaa, ettei ympäröivän yhteiskunnan muuttuessa väistämättä syntyisi tarvetta muuttaa myös koulutusjärjestelmäämme.

Ikävä kyllä tällainen päähänpinttymä kahlitsee nykyistä koulutuspoliittista keskustelua, vaikka tarvetta olisi merkittävälle muutokselle. Tarvitsemme joustavaa koulutusjärjestelmää!

Toimivan, nykyistä tehokkaamman ja laadukkaamman koulutusjärjestelmän ominaispiirteinä tulisi olla valinnanvapaus ja vaihtoehtoisuus sekä työelämän ja opiskelun saumaton yhteispeli.

Koulutusjärjestelmässä erilaisten oppijoiden tarpeet pitäisi pystyä huomioimaan tasavertaisesti tinkimättä opetuksen tavoitteista ja vaatimuksista.

Henkilökohtaisesti joustavassa koulutuksessa pystyttäisiin paremmin pitämään jokainen nuori kiinni kehityksessä ja estämään jälkeen jääminen ja koulupudokkuus.

Saamaa pitäisi soveltaa niin perus-, toisen ja korkea-asteen koulutukseen.

Ylioppilaskuntien edustajistovaaleissa Keskustan Opiskelijaliitto ajaakin määrätietoisesti nykyaikaisten elektronisten opiskelumenetelmien käyttöönottoa, jotka helpottaisivat erityisesti maisterivaiheen opiskelijoiden opintojen suorittamista

Tutkintorakenteiden uudistamisella ja monipuolistamisella voitaisiin luoda sekä työmarkkinoille siirtyville ja siellä jo oleville mahdollisuus kehittää itsestään monipuolinen osaaja.

Koulutuksen aikana ja työhön siirtymisen jälkeen osaamistaan on pystyttävä kehittämään omien ja työelämän tarpeiden mukaan joustavasti.

Tulevaisuuden koulutusjärjestelmä ei ole vain yksisuuntainen prosessi vaan ennemminkin jatkuvaa kehitystä, jossa työelämä ja koulutus vuorottelevat tai niitä pystyy suorittamaan joustavasti rinnakkain.

Pienen kansan voima on sen sivistyksessä. Tätä ei käy kiistäminen.

Suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyvyn, elintason ja hyvinvoinnin takaamiseksi meidän on huolehdittava, että koulutusjärjestelmämme on kokonaisuudessaan tehokas ja kilpailukykyinen huippuluokan osaajien tuottaja.

Suomen on oltava koulutuspolitiikan rohkea edelläkävijä, joka ymmärtää, että koulutus on paras vakuutus tulevaisuuden varalle. Tämä myös todistettiin 90-luvun lamassa.

Sakari Tuomisto

KOL:n liittohallituksen varajäsen

(kirjoitus julkaistu Suomenmaassa 9.10.2013)