Seuraava tarina on kuvitteellinen kertomus nuoresta miehestä, Pekasta, joka pyrki koko opiskeluaikansa kehittämään itseään.
Kertomuksella on kaikesta nuorukaisen näkemästä vaivasta huolimatta onneton loppu, kun hänen työnsä hedelmät katoavat hallintoon ja säännöksiin.
Pekka aloitti opiskelun yliopistossa heti lukion jälkeen. Hän oli alusta lähtien ahkera opiskelija ja opiskelijayhteisön jäsen. Jo toisena opiskeluvuonnaan hänet valittiin ylioppilaskunnan hallitukseen.
HALLITUSVUODEN jälkeisenä syksynä Pekka tuli valituksi kansallisen tason opiskelijajärjestön johtavaan luottamustehtävään näytettyään kykynsä ylioppilaskunnassa.
Opinnot olivat edelleen edenneet joutuisasti ja maisterin tutkinnosta oli silloin suoritettuna kolme ja puoli vuotta viidestä. Luottamustehtävä kuitenkin vei opinnot katkolle.
Luottamustehtävä vaati muuttoa kalliin asumisen alueelle pääkaupunkiin. Vähätuloiselle opiskelijalle asumiskustannukset ovat vaikeasti selätettävä haaste ja siksi Pekka keksi vanhempiensa kanssa rohkean suunnitelman.
Vanhempien takauksella sekä perintönä saadun pienen käsirahan avulla Pekka otti asuntolainan ja osti itselleen pienen huonokuntoisen yksiön. Aikeena hänellä oli remontoida asunto ja myydä se vuoden jälkeen kohonneella hinnalla.
PALATTUAAN opiskelupaikkakunnalle luottamustehtävän päätyttyä hän sai tietää, ettei voi myydä asuntoaan verovapaasti ennen kuin kaksi vuotta on kulunut sen hankkimisesta.
Suunnitelmiin tuli muutos, mutta ratkaisuna Pekka päätti vuokrata asuntoaan vielä vuoden verran. Hän jatkoi neljättä vuosikurssiaan.
Saamiensa vuokratulojen sekä kesällä suoritetun työharjoittelun takia hän tuli ylittäneeksi opintotuen tulorajan. Tästä Pekka sai tietää Kelan lähettämän kirjeen ja laskun myötä kuudennen opintovuotensa lopussa valmistumisensa kynnyksellä.
Asunto Helsingissä oli onnistuttu myymään niin, että korko- ja remonttikulut saatiin katettua, joten ylimääräistä voittoa Pekalle ei jäänyt taskuun.
YLIOPISTON kahvilassa Pekka tapaa opiskelukaverinsa. Kumpikin on suorittanut opintonsa lähes loppuun, mutta Pekan ystävän tilanne vaikuttaa paljon huolettomammalta.
Hänellä ei ole takaisin maksettavaa opintotukilaskua harteillaan vaan sen sijaan on pystynyt jo vuoden ajan säästämään ASP-tililleen.
Pekka ei ole oikeutettu ASP-lainaan, koska se on tarkoitettu vain ensiasunnon ostajille. Hän on jo omistanut asunnon.
Pekka ei voi olla pohtimatta, miksi hänen ahkeruuttaan ja rohkeuttaan on seurannut tällaisia harteita painavia vaikeuksia. Hän on ihan varmasti ollut pontevampi kuin kaverinsa, joka tuntuu saavan kuuden vuoden rauhallisesta opiskelusta palkkion.
EDELLINEN tarina on täysin mielikuvituksen tuotetta, mutta sen perustana toimiva säädöspohja on aitoa.
Suomi on säädösten maa niin hyvässä kuin pahassa. Sosiaaliturvan, lupa-asioiden, elinkeinotoiminnan, opiskelun, hallinnon, rakentamisen, työelämän ja monen muun hyödyllisen toiminnan piiriin kuuluu suuri määrä hyvää tarkoittavia säädöksiä, jotka valitettavan useassa tilanteessa toimivat rajoitteina.
Normitalkoiden aika tosiaan on koittanut ja joitakin säädöksiä on aika höllentää. Voi vain kuvitella, kuinka usein Pekan tarinan kaltaiset ongelmat ovat vesittäneet kansalaisten suuria suunnitelmia.
Sakari Tuomisto
KOL:n varapuheenjohtaja
(kirjoitus julkaistu Suomenmaassa 30.7.2014)
