Keskiviikkona Finlandia-talolle oli kokoontunut joukko kunta-asioista kiinnostuneita vaikuttajia eri tasoilta. Aihetunnisteella kunta2030 käytiin keskustelua niin sosialistisissa medioissa kuin paikan päällä kahvikupposen ääressä. Tilaisuus oli Valtiovarainministeriön järjestämä tilaisuus kuntauudistukseen liittyen.

Kuntauudistus on mahdoton, tai ei se mahdoton ole, pikemminkin kunnon savotta, johon jokaisen olisi suotavaa osallistua. Tavoitteena tällä savotalla on, että nuoret ovat mukana uudistustyötä. Minulle jäi kuitenkin auki, kuinka, eivät pelkästään nuoret vaan kaikki kuntalaiset, saadaan aidosti osallistettua ja innostettua. Onko siihen edes mahdollista päästä?

Nykypäivän osallistumisen työkalupakki sisältää lähinnä käsiporan sekä piilukirveen. Pitäisikö siellä pitäisi olla uusinta bläckendekkeriä? Mitä ne uudet osallistumisen työkalut ovat, sitä en tiedä. Toisaalta: tarvitseeko aina keksiä uutta, vaan saisiko vanhaa virittämällä riittävästi tehoja irti? Pitäisikö ihmisten osata keskustella syvemmin?

En minä kaipaa demokratian alkuaikojen toogapukuisia miehiä kertomaan, kuinka asiat tulisi olla. Odotan kuitenkin pitkäjänteistä dialogia, enkä mitään 140-merkin piipityksiä somessa. Kuinka moni tähän pystyy hektisyyden oravanpyörässä?

Kenties meidän tulisi käydä vieläkin syvemmällä suossa, ennen kuin kansalaiset laaja-alaisesti  innostuvat osallistumaan? Kyllä terävällä kirveelläkin talon – tai kunnan -rakentaa, sen käyttö vain vaatii taitoa ja pitkäjänteisyyttä.

Juho Pulkka

KOL:n varapuheenjohtaja