Nykyisen hallituksen muodostamisesta lähtien varsinkin opiskelijoiden ja nuorten keskuudessa suurimmat positiiviset odotukset ovat kohdistuneet hallitusohjelman kirjaukseen perustulokokeilun toteuttamisesta. Vuosikymmenien ajan poliittisissa opiskelija- ja nuorisojärjestöissä haudutellut visiot sosiaaliturvan uudistamisesta olivat raamatullista termiä käyttäen ”tulleet lihaksi” ja päätyneet hallitusohjelman sivuille.

Perustulolle on toki löytynyt myös pitkään kannatusta. Vuoroin vasemmisto, oikeisto kuin keskustakin ovat liputtaneet uudenlaisen ja edistykselliseksi koetun sosiaaliturvan puolesta. Jopa vuonna 2015 tehtyjen tutkimusten mukaan kansalaisistakin 79% kannattaa perustuloa. Osaltaan kyse on ollut siitä, että nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän ongelmat ovat olleet jo pitkään kaikkien tiedossa.  

Vaikka perustulo sinänsä nauttiikin enemmistön tukea, niin perustulon käsitteen laajuus ja monitulkintaisuus on osaltaan laajan tuen syynä. Perustulon suuruus, siihen oikeutetun väestön laajuus, mahdollisten tarveharkintaisten osien kohtalo ja monet muut asiat herättävät mielipiteitä ja näkemyksiä moneen suuntaan. Mutta itse perustulojärjestelmän yksityiskohdat eivät välttämättä kuitenkaan ole asiassa se suurin päätettävä ongelma. Ensin pitäisi tietää mikä on se suuri periaatteellinen yhteiskunnallinen kysymys jolla perustulojärjestelmään siirtymisellä halutaan vastata?

Vasemmisto ja oikeisto ovat tässäkin asiassa lokeroituneet kahteen leiriin. Perustuloa kannattava oikeisto haluaa vapauttaa perustulolla yksilön valtion holhoavasta pakkovallasta. Vasemmalla laidalla perustulolla taas halutaan vapauttaa massat pääoman riistosta ja sitä ilmentävästä palkkatyöstä. Molemmat ääripäät pohjaavat ajattelussaan negatiiviseen vapauteen. Halutaan siis vapautta jostakin.

Tässäkin asiassa keskustan ei tulisi asettua ääripäiden välissä olevaksi kompromissiksi, vaan tarkastella kysymystä kokonaan toisesta näkökulmasta. Negatiivisen vapauden sijaan perustulolla tulisi hakea positiivista vapautta. Eli sen sijaan, että perustulo vapauttaisi ihmisen jostakin, niin perustulon tulisi vapauttaa ihminen johonkin. 

Ensimmäinen keskustalainen sosiaaliturvauudistus oli kansalaissodan jälkeen vuonna 1918 toimeenpantu torpparivapautus, jossa vuokraviljelijät vapautettiin edistämään omaa toimeentuloaan omalla työllään. Ihmisen vapauttaminen tekemään työtä itsensä auttamiseksi tulisi olla myös keskustalainen periaate, jota perustulon tulisi edistää.

Jaakko Mäki-Petäjä
Pääsihteeri