Perussuomalaisten puoluekokouksen henkilövalinnat aiheuttivat viikonloppuna valtavan somekeskustelun. Keskustaa ja kokoomusta vaadittiin heittämään perussuomalaiset ulos hallituksesta, ja järjestämään uudet eduskuntavaalit. Osa oli puolestaan huolissaan maakunta- ja soteuudistusten toteutumisesta. Nämä kaikki ovat tärkeitä kysymyksiä, mutta asiasisällöltään ne ovat vain päivänpoliittista pintakuohuntaa.

Lauantaina tapahtui paljon suurempikin muutos.

Kun Timo Soinin aatteellinen oppi-isä 1950-luvulla riitautui maalaisliiton muiden johtajien kanssa, ja perusti vuonna 1959 Suomen Pientalonpoikien Puolueen, niin tuon puolueen ensimmäisessä puolueohjelmassa puolueen perustavaksi aatteelliseksi kallioksi määritettiin jokaisen ihmisen jakamaton ihmisarvo.

”Puolueemme näkee, että kaiken perustana on ihminen ja perhe. Jokainen ihminen ja jokainen elämä on arvokas. Tästä syystä puolueemme katsoo

-että jokaisella on oikeus ihmisarvoon ja siunaukselliseen äidinrakkauteen,
-että jokaisella on oikeus kotiin ja turvattuun toimeentuloon,
-että raha ja valtio ovat vain välikappaleita, mutta eivät itsetarkoitus eivätkä kansan sortamista varten,
-että rakkaus on voimakkaampi kuin viha, mistä syystä puolueemme vastustaa väkivaltaa ja sotia”

Suomen Pientalonpoikien Puolueen puolueohjelma, 1959

Tuosta pientalonpojista tuli vuonna 1966 Suomen Maaseudun Puolue ja kun SMP ajoi 1990-luvun alussa aatteelliseen ja taloudelliseen konkurssiin, niin sen tuhkasta nousi Raimo Vistbackan ja Timo Soinin Perussuomalaiset. Vaikka puolueen nimi ja johto muuttuivat vuosien saatossa, niin käsitys ihmisarvon jakamattomuudesta pysyi.

Ja juuri tästä ihmisarvon jakamattomuudesta koko vennamolainen populismi sai käyttövoimansa. Se herätti monissa yhteiskunnan vähäosaisissa ajatuksen siitä, että yhteiskunta ei pitänyt heitä samanarvoisina kuin muita. Puolueen tavoitteena oli juuri palauttaa ihmisarvo ”unohdetulle kansalle”, jonka vennamolaisen retoriikan mukaan muut puolueet olivat unohtaneet.

Halla-aholaisuuden myötä puolueen politiikan tavoitteet muuttuivat täysin. Ihmisarvoa ei enää perussuomalaisissa haluta palauttaa kaikille, vaan ihmisarvo halutaan rajata vain sellaisille ihmisille, jotka puolue kokee olevan kansallisvaltiolle hyödyllisiä. Itseisarvoa ei enää siis ihmisillä ole.

Rasismin ja ulkomaalaisvastaisuuden lisäksi tällaisella ideologialla on muitakin seurauksia. Ennenpitkää tämänkaltainen ajattelutapa tulee johtamaan siihen, että edes kaikille suomalaisille perussuomalaiset eivät myönnä jakamatonta itseisarvoa, koska suomalaisistakin moni on halla-aholaisen välinearvoajattelun mukaan tuottamattomia ihmisiä yhteiskunnalle.

Tämänkaltaiselle ideologialle on olemassa tasan yksi määritelmä, ja se on fasismi. Ja sen aatteen jäljet kaikki historiansa lukeneet tuntevat.

Jaakko Mäki-Petäjä
Pääsihteeri