Mulla oli tilaisuus käydä kesällä Alpeilla vaeltamassa. Vaellusreitillä sai monet kerrat hämmästellä kaupunkien kokoisia jäätiköitä. Näky ja kokemus haastoivat järkeä. Silmät todistivat jäätä ja iholla helmeili helle. Elettiin heinä-elokuun vaihdetta.
Mieleen palautui muisto kymmenen vuoden takaa, jolloin julkaistiin Al Goren Epämiellyttävä totuus. Dokumenttielokuva käsitteli ilmastonmuutosta ja sen seurauksia. Seuraukset luodaan katsojan silmien edessä todeksi, kun eräässä kohtauksessa näytetään maapallon eri puolilta jäätiköitä ja niiden sulamista yli vuosikymmenten.
Jopa tuhansia vuosia vanhat jäätiköt ovat joutuneet antautumaan ilmaston lämpenemisen ja ilmaston ääri-ilmiöiden lisääntymisen seurauksena.
Alpeilla ilmastonmuutos tuli näkyväksi.
Kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon, mutta ei tarpeeksi. Optimismia pitää yllä vuonna 2016 solmittu Pariisin ilmastosopimus, jonka myötä 174 maata sitoutuivat ilmaston lämpenemisen rajoittamiseen 1,5 asteeseen.
Ilmastonmuutos on meidän sukupolvemme kohtalon kysymys. Meidän oman aikamme kylmä sota, joka uhkaa monen yhteiskunnan olemassaoloa jo lähivuosina.
Tehokkaita toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on vaadittava nyt, yli puoluerajojen.
Keskustalla on mahdollisuus, meidän niin vaatiessa, toimia ensimmäisenä puolueena, joka pystyy samaan aikaan säilyttämään yhteyden luontoon ja turvaamaan Suomen suurimman aarteen, puhtaan ja elävän luonnon, myös tuleville sukupolville.
Ilman vieraantumista, ilman eristäytymistä, ilman pelkoa.
Ympäristökysymykset eivät ole ainoita kysymyksiä, joita on nostettava keskustaopiskelijoiden toimesta esille.
Tulevina ja nykyisinä vaikuttajina omissa yhteisöissämme meillä on vastuu ja velvollisuus ajatella yli vaalikausien ja yli sukupolvien.
Keskustaopiskelijoina me olemme tuntosarvet herkkinä kaikkein uusimman tiedon äärellä, kriittisin mielin.
Aatteen päältä on nyt puhallettava hallituskauden aikana sen päälle kertyneet pölyt.
Tulevissa julkisissa keskusteluissa on oltava vahvasti esillä keskustan vahva perusturva-ajattelu, huoli kaikkein heikoimmassa asemassa olevista ja vahva jokaisen tarpeeseen kasvaa ja kehittyä. Yrittää.
Vahva usko ihmiseen ja ihmisyyteen.
Meidän on oma-aloitteisesti nostettava esille alueellinen tasa-arvo, jokaisen ihmisen oikeus peruspalveluihin ja Suomen tasavertainen kehittäminen. Liennytettävä vapaavuorten ja sinnemäkien lietsomaa vastakkainasettelua ja kuunneltava niiden monien seutujen huolia, joita vaivaa näköalattomuus ja toivon puute.
Keskustan on oltava toivon, paremman tulevaisuuden puolue.
Keskustelu sivistyspolitiikan suunnasta kaipaa nuorkeskustalaista paloa jokaisen suomalaisen oikeudesta sivistää itseään. Lukeneisuus on arvokasta, mutta ei tee ihmisestä toista arvokkaampaa. Elitismi ei saa olla suomalaisen koulutuspolitiikan suunta, vaan jokaista tulee kannustaa elinikäiseen uteliaisuuteen ja haastamaan itseään. Kasvattamaan nälkää uuden oppimiseen.
Kun suomalaisille suunnatut lukukausimaksut alkavat saada kannatusta vihreiden ja kokoomuslaisten kansanedustajia myöten, on maksuttoman koulutuksen puolustaminen entistäkin tärkeämpää.
Keskustalainen koulutuspolitiikka on aina koko kansan sivistämistä.
Loppuvuoden aikana meidän on myös muistettava vastuumme puolueesta. Lähestyvä puoluekokous ja gallup -kannatukset virittävät keskustelua keskustalaisen liikkeen tilasta. Tämän keskustelun tulee olla eteenpäin katsovaa ja rakentavaa.
Keskustan Opiskelijaliiton liittohallitus päätti kesäkokouksessaan Savonlinnassa, että liitto tulee esittämään omat ajatuksensa puolueen toiminnan kehittämiseksi. Toivottavasti tämä toimii aina sisarjärjestöistä yksittäisiin henkilöihin kannustimena ottaa osaa keskusteluun, jokainen omilla avauksillaan.
Pian on kulunut noin vuosi siitä, kun lupasin lähteä luomaan rohkeampaa Keskustan Opiskelijaliittoa, joka innostaa lähtemään mukaan toimintaansa ja on vaikuttavampi kannanottaja suomalaisessa poliittisessa kentässä.
Nyt on uuden puheenjohtajan vuoro jatkaa keskustalaisen sivistyspolitiikan ytimessä, Suomen parhaan poliittisen järjestön kapteenina.
En tule hakemaan jatkokautta marraskuun liittokokouksessa.
En myöskään aio väistyä hiljaisesti, vaan aion jatkaa työtä omalta osaltani keskustalaisen koulutuspoliittisen keskustelun laajentamiseksi puolueen sisällä.
Työni liiton puheenjohtajana on vielä kesken, mutta niin on vuosikin.
Loppuvuoden aikana haluan olla liittohallituksen ja osastojen kanssa johtamassa KOLlin voittoon edustajistovaaleissa sekä vahvistamassa meidän paikallisosastojemme toimintaa.
Vaikka elokuu tarjoaa meille kesän parhaita kelejä, on nyt jokaisen aika teroittaa sanansäilät ja lähteä tekemään edustajistovaalivoittoa. Sen pohja rakennetaan seuraavalla lauseella: ”me halutaan just Sut ehdolle ja osaksi meidän joukkuetta.”
Töihin.
Arttu Karila
Puheenjohtaja