Valintakoeuudistus – tuo toisen ja kolmannen asteen välinen kuuma peruna. Viime perjantain Helsingin Sanomat (3.11.2017) toi pääsykoe- ja todistusvalintapuheenvuorojen rinnalle keskustelun avoimen yliopiston hyödyntämisestä opiskelijavalinnoissa. Avoimesta väylästä puhuttaessa on muistettava myös duaalimallin toinen puoli: avoimen ammattikorkeakoulun opinnot.
Tällä hetkellä avoimien opintojen kautta tutkinto-opiskelijoiksi pääsee noin puoli prosenttia hakijoista. Uudistuksen myötä väläytetään määrän kasvavan viidennekseen. Suuri lisäys, jossa huomioitava on, ettei uudistuksella luoda maksullista väylää korkeakoulutuksen piiriin. Jokaisella suomalaisella on oltava yhtäläinen mahdollisuus kehittää itseään lompakon paksuuteen katsomatta.
Toinen varallisuuteen liittyvä huomio on opiskelijan toimeentulo avoimen väylän opintoja suoritettaessa. Avoimessa opiskelevaa ei lueta opintotuen piiriin, sillä hänen opintonsa eivät johda tutkintoon. Kuitenkin tällainen opiskelija määritellään Kelan mukaan päätoimiseksi opiskelijaksi eli oikeutta työttömyyskorvaukseen ei ole. Opiskelijan turvaksi jää siis yleinen asumistuki ja toimeentulotuki. Ensimmäinen kuluu luonnollisesti kokonaan mahdolliseen vuokraan, jälkimmäinen tuki taas on yhteiskunnalle kallis. Töiden tekeminen opintojen ohessa on tietysti vaihtoehto mutta uusia opintoja kuormittava tekijä.
Myös sivistysvaliokunta on kiinnittänyt asiaan huomiota lausunnossaan valtion talousarvioesityksestä vuodelle 2018 todeten, että mahdollisuudet laajentaa oikeus opintososiaalisiin etuihin avoimen korkeakouluopintojen ajalle tutkintoon johtavia korkeakouluopintoja vastaavasti tulee selvittää.
Lähtökohtaisesti avoimen opintojen hyödyntäminen korkea-asteelle pääsyssä olisi fiksua. Yhä useampi voisi lukea välivuoden suoraan hyödyksi tutkintopaikan saatuaan. Yhteistyö toisen ja korkea-asteen välillä kannustaa löytämään itselleen sopivan jatkotutkintopaikan jo aiemman koulutusasteen opintojen aikana.
Ilmaan jää kuitenkin vielä paljon kysymyksiä. Mitä jos avoimen opinnot jää kesken? Entä jos suorittaa tarvittavan määrän avoimen opintoja muttei kilpailun kovetessa tulokset riitäkään tutkinto-opiskelijan paikkaan? Miten kysymys toimeentulosta ratkaistaan? Takaako verkko-opintomahdollisuudet tarpeeksi tasa-arvoisen reitin muualla kuin korkeakoulupaikkakunnilla opiskeleville?
Useampi polku takaa erilaisten oppijoiden pääsyn korkea-asteen koulutukseen. Yhdenvertainen pääsy jatko-opintoihin ja saavutettava koulutus on kuitenkin muistettava uudistuksen lähtökohtana.
Auli Piiparinen
KOL:n puheenjohtajaehdokas
