“Keltamekkoinen nainen varasti huomion Olavinlinnan laiturilla.”
“Oh honey, ei asiat mee niin.”
“Kun Mari Kiviniemi hyppää eduskunnan uima-altaaseen, vesi jäähtyy pari astetta.”
Edellämainitut lauseet ovat otteita siitä, mitä naiset saavat kokea politiikan ja vaikuttamisen parissa. Olkoot se Twitter-kommentti, otsikko lehdessä tai “vitsailua” työpaikan taukohuoneessa, naiset saavat kokea muun muassa vähättelyä, seksismiä ja häiriköintiä jokaisella elämän osa-alueella. Politiikan parissa tämä vaikutus vain voimistuu.
Kun itse aloitin vaikuttamisen nuorisojärjestöissä, halusin lähteä tekemään Suomesta parempaa maailmaa. Vuosien aikana siirtyessäni enemmän puoluepolitiikan pariin olen huomannut, kuinka monta epäkohtaa yhteiskunnassamme on. Yksi suurimmista epäkohdista on naisten kokema väärinkohtelu. Ystäväni ja tuttuni politiikan parissa eivät aina halua kommentoida päivänpolttavia aiheita sukupuolensa takia. Naisena he pelkäävät saavansa haukkumisia, halventavia kommentteja, ja jopa tappouhkauksia.
Naispuolinen kollegani haluaa kirjoittaa kolumnin Suomenmaahan seksuaalivähemmistöjen oikeuksista, mutta pelkää sen julkaisemista, koska tietää saavansa sosiaalisen median kanavissa ryöpyn halveeraavia kommentteja, vihaa täynnä olevaa huutoa. Moni heistä, jotka näin kommentoivat, omaavat keskustan puoluekirjan. Kuten monella meistä, myös keskustalla on peiliin katsomisen paikka. Miksi nämä muita ihmisiä vihaavat ja haukkuvat kokevat keskustan omakseen?
Jaan artikkelin Twitterissä, kerron samalla asiaan mielipiteeni. Nuori nainen jakaa saman artikkelin, kertoo mielipiteensä, samoilla pointeilla kuin minäkin. Edustamme samaa puoluetta, samaa ikäryhmää ja seuraajaryhmämme ovat suurinpiirtein samanlaiset. Minä saan tykkäyksiä ja uudelleentwiittauksia. Hän saa myös molempia, mutta samalla häntä haukutaan tyhmäksi, ja oletetaan ettei hän ymmärrä aiheesta mitään. Vain koska hän on nuori nainen.
Nuori lukiolainen käy lobbaamassa alueensa kansanedustajia eduskuntavaalien alla. Yksi kansanedustajista, keski-ikäinen mies, kommentoi myöhemmin lukiolaisen isälle: “onpa nätti tyttö, olikos hänellä poikaystävää?”.
Edellä mainitut tilanteet kuvaavat parhaiten sitä, että naisia kohdellaan eri ikäisinä eri tavoin, mutta jokaisessa näistä tilanteista vähättelevästi ja loukaten.
Miksi sitten minä, valkoinen nuori heteromies, tästä kirjoitan? Koska muutos on meidän kaikkien vastuulla. Että teemme yhteiskunnastamme turvallisen, ja politiikasta vapaan ympäristön toimia. Vastuu on etenkin meillä valkoisilla heteromiehillä, meillä joilla on selkeä etu tässä yhteiskunnassa.
Kuuntele naisia lähelläsi. Kuuntele miten heitä kohdellaan maailmassa. Ymmärrät silloin, että maailma ei olekaan niin tasa-arvoinen kuin luulet, tai meidän annetaan ymmärtää. Ymmärrät silloin, että meidän tulee tehdä asialle jotain. Meidän tulee muuttaa yhteiskuntamme yhteistä ajattelutapaa ja käytäntöjä. Meidän tulee antaa ääni niille, joilla ei sitä ole, tai jotka pelkäävät sen käyttämistä. Näin me luomme turvallisen yhteiskunnan kaikille, ei pelkästään politiikassa ja julkisuuden silmässä toimiville, vaan jokaiselle päivittäisessä elämässä.
Eemeli Rajala
Keskustan Opiskelijaliiton 2. varapuheenjohtaja
