Tammikuussa kirjoitin blogin Riittääkö himmeämmät mitalit keskustalle. Kirjoituksen ydin oli siinä, että keskustalle ei valtioneuvoston ovet avaudu, ellei vaalitulos sitä mahdollista. Eli käytännössä ilman ykköspuolueen asemaa meidät heitetään oppositioon.
Näinhän nyt ei ole käymässä. Ainakaan mikään tämän hetkisistä julkisuudessa olleista tiedoista ei siihen viittaa. Tammikuun blogini oli siis väärässä. Toki voisin väyrystellen todeta, että blogissani kirjoitin myös:
”Mikään näistä tavoitteista ei olisi mahdollista, jos hallituspohja olisi sellainen, jossa keskusta olisi mukana. Demarit ja kokoomus myös tämän tietävät ja turvautuvat aina ensisijaisesti toisiinsa, jos vaalitulos vain sen mahdollistaa.”
Vaalitulos oli kokonaisuudessaan hyvin erikoinen ja kolmen perinteisen suurpuolueen kannalta mahalasku. Keskustalta huonoin tulos sataan vuoteen, demareilta toiseksi huonoin tulos sataan vuoteen ja kokoomukselle huonoin tulos puoleen sataan vuoteen.
Mutta en nyt ajatellut turvautua väyrystelyyn. Myönnän erehtyneeni.
Se on kuitenkin vielä epäselvää, että minkälaista yhteiskuntakehitystä ja ihmiskuvaa tämänkaltainen kansanrintamahallitus vihreillä vahvistettuna tulisi mahdollisesti edistämään?
Ahti Pekkalaa mukaillen keskustaa yhdistää vasemmistoon päämäärä tasa-arvoisesta yhteiskunnasta, mutta keinot erottavat. Keinojen suhteen yhteistä löytyy taas enemmän oikeistokonservatiivien, eli kokoomuksen ja perussuomalaisten suunnasta.
Voimme kolmentoista prosentin hallituspuolueena varmasti saada edistettyä monia keskustalaisille tärkeitä yksittäisiä asioita, mutta tapahtuuko se suuremman kokonaiskuvan kustannuksella? Joudummeko myymään ihmiskuvamme ja maailmankuvamme, jotta saamme vaikkapa maakuntamallin voimaan ja maataloustuottajien edut turvattua? Samalla voi ratketa myös puolueen ja ennenkaikkea siihen turvaavien suomalaisten tulevaisuus vuosikymmeniksi.
Tätä toivottavasti pohtivat nyt hallitusneuvottelijamme, puoluehallituksen jäsenet ja koko puoluevaltuusto. Heidän käsissään on viime kädessä hallitusohjelman muotoilut ja se tulemmeko me sitä lopulta hyväksymään.
Opiskelijajärjestön pääsihteerinä ei onneksi tarvitse kuin seurata sivusta ja pohtia asiaa. Vastauksia asiaan en osaisi tai edes uskaltaisi antaa.
Jaakko Mäki-Petäjä
Pääsihteeri