Keskustalaisuus. Siinä on käsite, johon uskon jokaisen liittävän mielleyhtymiä. Keskustalaisuudesta on myös vastikään ilmestyneen teoksen nimi. Tuo teos lepää toistaiseksi lukemattomana pöydälläni edessäni. Kirjan nimi inspiroi minua kuitenkin kirjaamaan muutaman sanan siitä, miksi olen valinnut puolueekseni Keskustan ja mitä keskustalaisuus minulle merkitsee. Keskustalaisuudesta puhuttaessa väitän, että suurimmalle osalle mieleen nousee ensimmäisenä maaseutu. Saattaapa monille nousta mieleen myös aluepolitiikka. Kumpikin ovat sinällään osuvia seikkoja, jotka liittyvät keskustalaisuuteen, mutta itselleni Keskusta ja keskustalaisuus tarkoittavat jotain syvempää.
Itselleni Keskusta ja keskustalaisuus on ennen muuta sivistys- ja ihmisyysaatetta. Se on uskoa siihen, että jokaisella ihmisellä tulisi olla mahdollisuus sivistää itseään omien persoonallisten kykyjensä ja halujensa pohjalta mahdollisimman pitkälle. Se on uskoa siihen, että kaiken yhteiskunnallisen kehittämisen lähtökohdaksi tulee ottaa ihmisyys ja hänen henkilökohtaiset kehitystarpeensa. Se on uskoa siihen, että jokaisella ihmisellä, alueellisiin, taloudellisiin tai muihinkaan lähtökohtiin katsomatta tulee olla yhtäläinen mahdollisuus koulutukseen.
Keskustalaisuudessa – siinä merkityksessä kuin itse sen ymmärrän – on kyse sivistyksen lipun kantamisesta. Ja sivistyksessä on kyse erityisesti sydämen sivistyksestä. Sivistynyt ei ole se, joka on lukenut eniten, vaan se joka omaa sivistystä sydämensä tasolla. Tällä tasolla sivistys on kykyä katsoa todellisuutta toiseuden näkökulmasta. Se on kykyä asettua toisen asemaan ja ymmärtää tapaa, jolla tämä maailmaa tarkastelee. Se ei tarkoita sitä, että oma näkökulma tulisi hylätä, vaan sitä, että ymmärtää, ettei toinen mielipiteestään huolimatta ole itseä huonompi ihminen. Tämä vain tarkastelee maailmaa erilaisten lasien takaa.
Maailmassa on toki olemassa oikeita vastauksia, mutta niiden tietäminen ei tee kenestäkään sivistynyttä. Kaikkein vähiten sivistynyt on se, joka oikeita vastauksia riittämiin tietävänä tuomitsee muut idiootteina, kun nämä eivät ymmärrä tosiasioita. Sivistyksen tulisi kyetä yhdistämään – ei erottamaan. Santeri Alkion mukaan: ”Sivistys on veljeyttä synnyttävä, kansakuntain elämää parantava, uudistava ja voimistava mahti, luomisen väkevä vipusin.” Tästä on kyse myös sivistyksen lipun kantamisessa. Sivistyksen on kyettävä yhdistämään. Sivistyksen pohjalta on kyettävä luomaan uutta ja uudistamaan. Erityisesti tästä on kyse itselleni keskustalaisuudessa. Sivistyksestä, kaikessa sen laajuudessa ja syvyydessä.
Janne Mäkinen
