Toiminta poliittisissa nuorisojärjestöissä mahdollistaa jäsenilleen kerrassaan upeita mahdollisuuksia, joista eittämättä hyödyllisimpiä on erilaiset koulutukset. Omakohtaisesti viimeisin poliittisen toiminnan mahdollistama koulutus on ollut kaksipäiväinen Demokratia-akatemia, jossa pureuduttiin niin demokratiatukeen, agenda 2030-ohjelmaan kuin myös monipuolueyhteistyön merkitykseen. Kokonaisuus ansaitsisi itsessään useammankin tiivistyksen, mutta annettakoon ensin tilaa akatemiassa esiin nousseille ajatuksille sivistyksen merkityksestä.
Maailman ongelmat ovat laadultaan visaisia – siis monitahoisia – ja niiden ratkomisessa on huomioitava aina laaja kokonaisuus. Demokratia-akatemiassa käsittelimme monelta kantilta agenda 2030 ohjelmaa eli YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelmaa, joka pitää sisällään 17 kunnianhimoista tavoitetta. Erinomaisissa puheenvuoroissa tuli loistavasti esiin tavoitteiden välillä vallitseva keskinäisriippuvuus, jonka vuoksi kaikki 17 tavoitetta kuuluvat yhteen eikä niistä voi nostaa yhtä erikseen edistettäväksi. Esimerkiksi vahvat toimet köyhyyden poistamisen (tavoite 1) puolesta, saattavat aiheuttaa kapeakatseisesti toteutettuna negatiivisia vaikutuksia vaikkapa ilmastonmuutoksen vastustamisen (tavoite 13) osalta.
Visaisten ongelmien äärellä ei pikavoittoja ole tiedossa. Tai jos joku muuta väittää, hän puhuu muunneltua totuutta poliittisen pikavoiton toivossa. Ja valitettavasti näin tapahtuu joka päivä. Yhteiskuntaamme vaivaa näköalattomuus ja nopeiden twittermaailman voittojen nimissä tehdyt yksinkertaistukset. Analyyttiselle pohdinnalle ei tunnu jäävän aikaa, eikä tilaa. Vaikka juuri nyt sille olisi aitoa tarvetta.
Professori Eeva Furman totesi Demokratia-akatemian puheenvuorossaan, että tutkijoiden tehtävänä on tarjota näköalaa päättäjille. Siis kertoa, miten kaavailtu päätös mahdollisesti tosielämässä vaikuttaa kokonaisuuteen. Viisaasti todettu. Visaiset ongelmat uhkaavat jäädä ratkaisematta ilman ymmärrystä kokonaisuudesta. Sivistys, sitä siis tarvitaan.
Keskustelukulttuuri
mme muutokselle on leimallista näköalattomuuden ja yksinkertaistusten ohella joko-tai, tyyppinen ajattelu. Käsissämme olevat visaiset ongelmat eivät kuitenkaan ole luonteeltaan ”joko-tai” tyyppisiä kysymyksiä, vaan paremminkin: ”vähän ehkä, kyllä ja ei” -mallisia. Keskustelukulttuurimme kaipaa kipeästi sivistyksen airueita, analyyttistä kokonaiskuvaa hahmottavia ajattelijoita, jotka kieltäytyvät twittertaistojen tuomasta nopeasta kunniasta kokonaisuuden nimissä. Tällä tiellä ei pikavoittoja ole tiedossa, mutta tehtävä on sitäkin tärkeämpi: sivistyksen lippu kaipaa yhteiskunnassamme kantajaa.
Janne Mäkinen
Varapuheenjohtaja
Keskustaopiskelijat ry
