”Olen toiminut alakoulussa oppilaskunnassa, ja oli mielestäni oikein mielenkiintoista ja mukavaa päättää koulun yhteisistä asioista. Seuraan Salon asioita ja koko maankin uutisia. Minusta olisi oikein mielenkiintoista päästä vaikuttamaan Salon nuorten ja lasten asioihin ja tulevaisuuteen.”
Näin kirjoitin 8. joulukuuta 2012 päivätyssä hakemuksessani Salon nuorisovaltuuston jäseneksi. Samalla, sitä silloin vielä ymmärtämättä, otin ensimmäisiä askelia vaikuttajapolullani. Polulla, joka ei ollut erityisen selkeä, eikä sen päämäärä todellakaan tiedossa.
Hakemuksen lähettäminen johti siihen, että tulin valituksi Salon nuorisovaltuuston jäseneksi. Sieltä saadun kokemuksen sekä innostuksen myötä olen päässyt kymmenen vuoden aikana toimimaan erinäisissä järjestö- ja luottamustehtävissä. Polku sitä myötä on selkeytynyt, ja päämäärä samalla kirkastunut.
Viimeiset vuodet olen saanut kulkea polkuani opiskelijapolitiikan ytimessä: ensin Jyväskylän Keskustaopiskelijoiden puheenjohtajana, sitten Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa ja edustajistossa sekä lopulta Keskustaopiskelijoiden liittohallituksessa ja puheenjohtajana.
Opiskelijapolitiikan hienous (ja toki samanaikaisesti haaste) on opiskelijapolitiikan hektisyys sekä hetkellisyys – toimijat ja heidän ajatusmallinsa vaihtuvat nopealla syklillä, mikä pitää opiskelijapolitiikan kiinni ajassa. Vuosi opiskelijapolitiikassa on jo pitkä aika, neljästä vuodesta puhumattakaan.
Polulla on syytä aika-ajoin pysähtyä – ihastella ympärillä olevia maisemia ja asioita, hengähtää, unelmoida ja ajatella.
Siksi olenkin pitkän pohdinnan myötä päättänyt, etten tavoittele jatkokautta Keskustaopiskelijoiden puheenjohtajana.
Keskustaopiskelijat on parhaimmillaan kuin opiskelijaelämä: elämänmittaisia ystävyyssuhteita, iloa ja naurua ilman ajantajua, älyllisesti mielenkiintoisia keskusteluja sekä yön pikkutunneille asti venyneitä juhlia. Elämän parasta aikaa.
On kuitenkin tunnistettava, ettei opiskelijaelämä kestä ikuisesti – eikä sitä varmasti kukaan ikuisesti kestäisikään. Siksi on syytä antaa seuraaville mahdollisuus toimia keskustalaisen opiskelija- ja sivistysliikkeen suunnannäyttäjinä.
Olo on samalla haikea. Puheenjohtajakauteni on tähän mennessä ollut erityisen mielenkiintoinen, innostava ja kasvattava: Nato-keskustelut, Keskustaopiskelijoiden 85. juhlavuosi, pääsihteerin rekrytointi, Keskustan puoluekokous…
On mielestäni valtava etuoikeus saada luottamusta toimia päivittäin keskustalaisen politiikan keskiössä, ja samalla muuttaa niin puoluetta kuin ympäröivää yhteiskuntaa. Sen luottamuksen turvin olen joka päivä pyrkinyt rakentamaan Keskustaopiskelijoista Suomen vaikuttavinta ja näkyvintä poliittista opiskelijajärjestöä.
Onneksi kausi ei pääty vielä tähän kirjoitukseen, vaan jatkuu aina vuoden loppuun asti. Hoidettavana on ainakin vielä edustajistovaalien vaalivoitto, koronavuosien järjestövelan taittaminen sekä aatteellisen ja puolueen visiointityön vahvistaminen.
”Ja täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi. Eteenpäin nyt vaan!” todetaan Aleksis Kiven teoksessa Seitsemän veljestä.
Keskusta tarvitsee jatkossakin Keskustaopiskelijoita, joka toimii puolueen aatteellisen tulevaisuusvisioinnin vahtikoirana sekä haastaa pohtimaan päivittäin keskusta-aatetta. Sillä mitä opiskelijat tänään, sitä nuoret huomenna ja puolue ylihuomenna.
Keskustaopiskelijat kantaa jatkossakin sivistyksen lippua – me muutamme maailmaa jatkossakin.
Arttu Laaksonen
Keskustaopiskelijoiden puheenjohtaja
***
Keskustaopiskelijoiden uusi puheenjohtaja sekä varapuheenjohtajat ja liittohallitus vuodelle 2023 valitaan liittokokouksessa 5.-6. marraskuuta Joensuussa.
