Annika Saarikko ilmoitti muutama viikko sitten, ettei hae jatkokautta Keskustan puheenjohtajana kesäkuun puoluekokouksen jälkeen. Haluankin osoittaa kiitokseni Annikalle näistä neljästä haastavasta vuodesta puheenjohtajana, vaikkakin katson, että edelliseen hallitukseen mukaan lähtö oli kaikista jälkikäteisistä puheista ja mielikuvista huolimatta ainoa oikea ratkaisu. Saavutimme monet asettamistamme tavoitteista, kuten esimerkiksi sote-uudistuksen loppuunsaattamisen. Huolehdimme sekä yrityksistä että lapsiperheiden arjen turvaamisesta. Historia tulee muistamaan Keskustan puolueena, joka kannatuksesta huolimatta tarttui velvollisuuteensa kotimaansa hyväksi.
Ongelmana oli, ettemme olleet ollut kakkospuolueen asemassa sitten 1980-luvun. Olimme joko johtaneet puhetta hallituksesta tai oppositiosta. Eduskuntavaaleista on jo pian vuosi, emmekä vieläkään ole hyväksynyt sitä, että meitä ei haluta kuunnella vain historiallisen suuruutemme vuoksi, vaan siksi, että olemme kadottaneet ajatuksen tulevaisuudesta.
Miksi Keskustan itseistarkoitus tulisi olla edelleen suurin ja sanoa sekä ensimmäinen että viimeinen sana? Eikö meille olisi riittävää löytää itsestämme ne aatteet ja ajatukset, joita voimme tuoda esille niin kodeissa, työpaikoilla ja päätöksentekoelimissä huolimatta siitä, olemmeko niitä heti toteuttamassa. Ajatus paremmasta maailmasta, ihanneyhteiskunnastamme, nostaa kyllä meitä tarpeellisille paikoille, kun sen aika on.
Keskustaopiskelijoiden alkanut vuosi on jo saattanut meidät kaksi kertaa valtakunnallisten lehtien palstoille. Saamiimme palautteisiin olemme vastanneet selkä suorana ja oikaisseet monia väärinymmärryksiäkin. Mutta missä ovat muiden sisarjärjestöjemme ajatukset? Missä ovat rohkeat ideat, jossa kerrotaan meidän visiomme Suomesta seuraavina vuosina ja vuosikymmeninä. Haluankin kannustaa nyt jokaista aateystävää puhumaan ympärillä olevilleen, millaisen Suomen juuri sinä haluat. Uskon, että löydämme ympäriltämme muitakin alkiolaisia, sydämen sivistyksen asialla olevia, ja saamme heidät mukaan tekemään yhdessä tulevaisuuden Suomea ja samalla Keskustaa.
Tulipa puolueen uudeksi puheenjohtajaksi kuka tahansa, on hänelle tärkeintä, että aatetoverit puolueen kaikissa organisaatioissa tuovat hänelle viestiä siitä, millaisen Suomen keskustalaiset ja heidän läheisensä haluavat tulevina vuosikymmeninä. Keskustalaisuus syntyy uusista, rohkeista ajatuksista ja teoista, ei siitä montako kansanedustajaa tai valtuutettua meillä on. Tulevissa vaaleissa ei tarvitse ratkaista Keskustan tulevaisuutta, ainoastaan niiden suomalaisten, jotka uskovat meihin.
Allekirjoitin viime viikonloppuna suostumuksen olla ehdolla vuoden 2025 kuntavaaleissa. En tehnyt sitä siksi, että haluaisin antaa puolueelleni suuruutta, vaan sille suuntaa. Emme saa olla vain suurien, vaan kaikkien pientenkin asioiden asialla.
Marko Soini
liittohallituksen jäsen
Keskustaopiskelijat ry
