Omavaraisuus on monen tason kysymys. Kotitalous voi olla omavarainen, valtio voi olla omavarainen. Käytännössä mikään taho ei ole kuitenkaan koskaan kokonaan omavarainen. Aina tarvitaan yhteistyötä. On kuitenkin tavoiteltava mahdollisimman omavaraista ja kriittisistä riippuvuuksista vapaata Suomea sekä Euroopan unionia.
Valtioiden omavaraisuus- ja huoltovarmuuskysymyksiä mietittäessä korostuu myös turvallisuusnäkökulma. Turvallisuusmonopoli on aina valtioilla, ja sitä kautta turvallisuus on merkittävä kysymys myös valtioiden välisissä suhteissa. Nyt on hyvä aika keskustella siitä, mitä omavaraisuus, huoltovarmuus ja turvallisuus tarkoittavat Euroopalle ja Euroopan unionille.
Suomessa puhutaan tasaisin väliajoin hyvinkin paljon siitä, miten Suomi voi olla mahdollisimman omavarainen ja miten huoltovarmuus toteutuu. Sähköomavaraisuuden saavuttaminen onkin jo lähellä, kiitos keskustan poliittisen päättäväisyyden.
EU on ottanut viime vuosina askelia omavaraisuutensa vahvistamiseen. Kaikkia raaka-aineita ei tietenkään saa Euroopasta, joten EU pyrkii vahvistamaan niin sanottuja strategisia kumppanuuksia. Kumppanuuksien on tarkoitus hyödyttää sekä unionia että kolmansia maita, jotka raaka-aineita tuottavat.
EU:n on tästä huolimatta vahvistettava omaa raaka-aineen tuotantoaan ja vähennettävä tältä osin riippuvuuttaan Kiinasta. Euroopassa kaivostoimintaa pystytään toteuttamaan kestävämmin sekä ekologisemmin kuin Kiinassa. Kiertotalouden vahvistaminen Euroopassa on kriittistä jos haluamme vähentää riippuvuuksia ja parantaa omavaraisuuttamme.
Unionin vahvistaminen turvallisuusunionina on eräs pohdittava aihe. Pitäisikö puolustusteollisuudessa ottaa tavoitteeksi täysi omavaraisuus unionissa tänä epävakaana maailmanaikana? Tässä jos missä tarvitaan varmuus raaka-aineiden saatavuudesta.
Erityisen tärkeä asia on ruokaomavaraisuus. Euroopassa tämä on ongelma, sillä unionin pienellä alueella asuu erittäin paljon syöviä suita. Ensimmäisen askeleen on oltava ruokahävikin minimoiminen lähelle nollaa. Se ruoka, mikä Euroopassa tuotetaan, kannattaa hyödyntää täysin Euroopassa.
Realismia on todeta, ettei kaikessa päästä koskaan täyteen omavaraisuuteen. Toimitusketjujen toiminta kolmansista maista on siksi varmistettava. Tässä esimerkiksi strateginen varastointi on asia, jota on syytä vahvistaa.
Kaikkein tärkeintä on tietysti toteuttaa unionin ydintehtävää; rauhaa ja vakautta. Parhaassakin maailmantilanteessa on silti muistettava, että pahan päivän varalle kannattaa olla sitä hätävaraa.
Lisätietoa:
Joonas Soukkio
eurovaaliehdokas
Keskustaopiskelijat ry
