Usein toisteltu tosiasia on, että puoluetoiminta ja järjestötoiminta ylipäätänsä kiinnostaa entistä vähempää osaa suomalaisista. Patentti- ja rekisterihallituskin on tämän vuoden loppuun mennessä poistamassa yhdistysrekisteristä poikkeuslain turvin 40 000 yhdistystä, joista keskustataustaisia on arviolta 1000-2000 yhdistystä. Rekisteröityjen yhdistysten määrä leijailee jossain 100 000 yhdistyksen paremmalla puolella, joten lakkautettavien yhdistysten osalta mistään pienestä asiasta ei sinänsä ole kysymys.
Myös Keskustan Opiskelijaliiton osalta lakkautuslistalta löytyy yhdistyksiä kuten mm. Hämeenlinnan Opiskelevat Keskustanuoret ja Turun Keskustaopiskelijoiden aluejärjestö. Yhteensä lakkautettavia osastoja on KOL:n osalta yhdeksän kappaletta. Kaikille niille yhteistä on, ettei PRH:n tiedoista löydy muita merkintöjä kuin yhdistyksen perustamisen rekisteröinti. Tämä kertonee jotain todella olennaista kyseisistä yhdistyksistä.
KOL:nkin osalta lakkautettavat järjestöt kertovat paljon järjestörakenteen muutoksesta ja historiasta. Vuonna 1937 perustettu Maalaisliittolaiset ylioppilaat oli yksittäinen Helsingissä toimiva puolueen yhdistys, joka vasta sotien jälkeen muuttui Akateemisiksi Maaseudun Nuoriksi, ja joka vasta silloin ryhtyi levittämään järjestörakennettaan kattamaan myös muuta Suomea. Tuolloin järjestö oli kuitenkin vain osa Maaseudun Nuorten Liittoa, joka nykyisin Keskustanuorina tunnetaan. Varsinainen itsenäinen Keskustan Opiskelijaliitto syntyikin vasta 1966.
Yksi visio KOL:nkin järjestörakenteen muutoksesta oli 1991 perustettu Turun Keskustaopiskelijoiden aluejärjestö, jonka alajärjestöinä toimivat turkulaiset korkeakoulukohtaiset keskustaopiskelijoiden yhdistykset. Lakkautettavien järjestöjen listaa tutkaillessa huomaa, ettei kyseinen visio ollut toimiva, vaikka periaatteen tasolla siitä monia kiinnostavia puolia voisikin löytää.
Karkea kahtiajako puoluetoiminnassa ylipäätänsä on kansanliikemäisen ja koneistomaisen järjestörakenteen välillä. Näistä ensimmäinen pohjautuu yleensä enemmän paikalliseen, vapaaehtoiseen ja omaehtoiseen toimintaan ja jälkimmäinen organisoituun, keskusjohtoiseen ja osin jopa ammattimaiseen toimintaan. Keskustassakin puoluekokousten aikana ehdokkaat puhuvat yleensä kauniin sanoin puolueesta kansanliikkeenä ja valtakunnallisten vaalien aikana ryhdytään taas kaipaamaan tehokasta järjestökoneistoa.
Sanomattakin on selvää, että Keskustan Opiskelijaliitto on liittotoimistoineen, liittohallituksineen ja osastoineen on välimuoto näiden kahden eri järjestömuodon välillä. Toki kansanliikemäisyys varmasti KOL:n osalta toiminnassa on korostuneempi verrattuna puolueeseen ja muihin sisarjärjestöihin, kun varsinaisia työntekijöitä ei pääsihteerin lisäksi ole muita kuin kuukausittain palkkion saava liiton puheenjohtaja.
Lähestyvän järjestösyksyn ja 12.-13.11. pidettävän liittokokouksen myötä jokaisen keskustaopiskelijan pitäisikin ryhtyä taas pohtimaan mihin suuntaan yhteistä järjestöämme tulisi kehittää? Samalla tulee kuitenkin muistaa, että kehittämisvisiot muuttuvat viimekädessä todelliseksi toiminnaksi vain ja ainoastaan jokaisen oman aktiivisuuden ansiosta.
Jaakko Mäki-Petäjä
Pääsihteeri
