Kun on kyse miljardien eurojen arvoisesta omaisuudesta, päätöksenteko koskettaa väistämättä jokaista kansalaista. Valtiontaloudessa liikkuvat summat ovat käsittämättömän suuria ja väärillä päätöksillä voidaan riskeerata koko kansantalouden toimivuus. Julkisen talouden tila on tällä hetkellä huolestuttava, koska valtiontalous kärsii pysyvästä ja suuresta kestävyysvajeesta.
Tänä keväänä käydään suuri poliittinen vääntö vajeen kuromisesta umpeen. Hallituksen sisältä on kuulunut melko määrätietoisia lausuntoja ja jopa uhoa sopeutustarpeesta. Puheissa ja haastatteluissa on esiintynyt kolmen miljardin sopeutussumma sekä kysymys sen aikatauluttamisesta ja kohdistamisesta. Tavoitteena on lopettaa julkisen talouden velkaantuminen.
Perimmiltään velkaantuminen ja julkisen talouden alijäämä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Vaje eli alijäämä osoittaa valtion juoksevien tulojen ja menojen erotuksen. Velkaantuminen taas on sitä, että valtio kasvattaa velkamääräänsä. Vaikka alijäämä olisikin kurottu umpeen, voi velkamäärä silti kasvaa tai pienentyä riippuen esimerkiksi valtion omaisuuden hallinnasta.
Keskustalaisen opposition tehtävänä on huolehtia, ettei hallituksen päättäjillä ole mahdollisuutta käyttää julkisen talouden vajetta ja velkaantumista synonyymeinä. Se antaa hallitukselle mahdollisuuden ratsastaa velkamörön herättämällä pelolla ja käyttää sitä perusteena haluamansa budjettipolitiikan toteuttamiseen. Kummallakin suurella hallituspuolueella on nimittäin oma aatteellinen perintönsä ja tavoitteet julkisen talouden muotoutumista. Oikeistopuolueiden yleisenä tavoitteena on pienentää julkisen talouden kokoa. Vasemmistopuolueet taas haluavat kasvattaa julkista taloutta ja nostaa verotuksen astetta. Näistä aatteellisista asemoitumisista on muodostunut periaate sopeuttamisen muodostamisesta tasapuolisesti leikkauksista ja veronkorotuksista.
Velkaantumisentaittaminen ja julkisen talouden tasapainottaminen ovat kumpikin valtavia haasteita eikä niiden toteuttaminen yhtä aikaa ole mahdollista ilman, että kansantalous ja kansalaisten palvelut siitä kärsisivät. Siksi näitä kahta on katsottava erillisinä tavoitteina, jotka voidaan saavuttaa vasta muutaman vuoden aikajänteellä.
Leikkauksistaja veronkorotuksista käytävän väittelyn väliin on lyötävä kiila ja muistutettava, että valtiontalouden tasapainottamiseen on olemassa muitakin keinoja. Verotulojen kasvattaminen investointeja ja talouden kasvua luomalla on yksi tällä hetkellä unohduksen huomaan vaipunut vaihtoehto, joka tässä tilanteessa saattaisi kuitenkin tuoda avun. Keskustalaisen kasvua ja toimeliaisuutta korostavan talouspolitiikan mahdollisuudesta tulisi nyt olla tietoisia. Vaarana on muuten, että leikkauksiin ja veronkorotuksiin sekä velkaantumisen pelkoon jäykistynyt valtiontalouden hallinta vievät pohjan koko kansantalouden kehittymiseltä useiksi vuosiksi tulevaisuuteen.
Keskustan täytyy estää se väärinkäsitys, että julkisen talouden alijäämää ja velkaantumista pidetään samana asiana. Niitä ei voi ratkaista yhtä aikaa pelkillä leikkauksilla ja veronkorotuksilla.
Sakari Tuomisto
KOL:n 1. varapuheenjohtaja
