Keskustan eduskuntavaalitappiosta 2011 on osittain syytetty hengetöntä ”Asiaa.”-kampanjaa.

Keskustan sanottiin olevan pitkän pääministerikauden turruttama, pöhöttynyt, virkamiesmäinen asianhoitaja. Siltä keskusta varmasti näyttikin.

Nyt, kun maamme asioita hoitaa toistaitoinen ja johtajuutta vailla oleva hallitus, on uskottavan ja maanläheisen keskustan kannatus taas nousukiidossa.

Mutta olemmeko oikeasti jo luoneet nahkamme ja keränneet rohkeutemme?

Mikään puolue ei voi innostaa jäseniään ja äänestäjiä, jos kärkiteemana on luotettava asioiden hoito.

Puolueen ydinviesti tuskin voi perustua ainoastaan joidenkin asioiden puolustamiseen, oli kyse sitten kuinka tärkeistä asioista tahansa, kuten lapsiperheiden puolustaminen, puhdas luonto, koko Suomen pitäminen asuttuna tai koulutusmahdollisuuksien turvaaminen kaikille.

Innostavalla puolueella on selkeä ja rohkeakin näkemys siitä, miten maailmasta ja Suomesta saisi paremman paikan tuleville sukupolville.

Politiikassa on tärkeää huomata, ketkä ovat uudistajia ja ketkä säilyttäjiä. Kun omaa viestiä ei ole, on helppo alkaa populistiksi.

Vastuullinen vaihtoehto on alkaa säilyttäjäksi, mutta pelkkä juoksuhaudassa lymyäminen tuskin on se alkukipinä, jonka takia politiikkaan lähdetään mukaan tai jolla ihmiset saadaan innostumaan vaaliuurnille.

Ajan mittaan uudistajat voittavat ja säilyttäjät häviävät.

Keskusta on osannut tarpeen tullen olla rohkea esityksissään. Hyvänä esimerkkinä toimii keskustan esittämä työreformi 1990-luvulla.

Esityksillään keskusta ehkä suututti ay-väen, mutta tarjosi silti selkeän, omaan maailmankuvaansa perustuvan näkemyksen ja toimenpideohjelman.

Suurhyökkäykseen työreformia vastaan käynyt Lipposen SDP toteuttikin suurimman osan reformista kaikessa hiljaisuudessa omilla hallituskausillaan.

Keskusta tekee nyt laajaa ohjelmatyötä. Puheiden tasolla olemme vaatineet rohkeutta, mutta nyt tehtävä työ näyttää onko meillä sitä.

Vaarana on, että kärkipaikka kannatusmittauksissa halvaannuttaa meidät varmistelijoiksi, jotka eivät halua suututtaa ketään.

Uskaltaisiko tämän päivän keskusta esittää esimerkiksi sosiaaliturvan kokonaisremonttia ja perustuloa, kuten olemme rohkeasti aiemmin tehneet?

Onko meillä kanttia vaatia uusia pelisääntöjä työmarkkinoille? Onko meillä pitkän aikavälin selkeää visiota siitä mitä haluamme? Onko aloite meillä vai muilla?

Ohjelmatyön tekijät ja ensi kesän puoluekokous ovat nyt paljon vartijoina.

Nyt tehtävästä työstä riippuu, onko keskusta valmis taistelemaan vuoden 2015 eduskuntavaaleissa vain puolustamiensa asioiden puolesta, vai olemmeko rohkeasti ajamassa myös haluamiamme uudistuksia edistyksen lippu liehuen.

Keskeinen tavoitteemme politiikassa ei voi olla vastustajiemme selättäminen tai vastustamiemme uudistusten torjuminen.

Politiikan tavoitteena on muuttaa maailmaa paremmaksi meille ja tuleville sukupolville. Se onnistuu vain, jos puolueemme uskaltaa olla rohkea uudistaja.

Jirka Hakala

KOL:n puheenjohtaja

(Kirjoitus on julkaistu Suomenmaassa 6.11)