Puoluevaltuuston kokouksessa Kouvolassa kaksi viikkoa sitten julistettiin kovaan ääneen, että vastuullisella oppositiolla on vaihtoehtoja.

Keskusta erottuu edukseen tarjoamalla huolella valmisteltuja, näkemystä henkiviä, rohkeita ja selkeitä ratkaisuja, joilla ei haeta irtopisteitä vaan tehdään kestävää politiikkaa kaikkien suomalaisten parhaaksi.

Olemme oikeilla jäljillä. Sen osoitti ennakkoluulottomasti markkinoitu kotikunta-maakunta -malli, jonka reippaan tarjoamisen ansiosta keskusta näyttäytyi innostuneena, selkeänä vaihtoehtona, joka tietää miten tutut lähipalvelut turvataan uudistetuin rakentein.

Pelkillä kuntavaalien höyryillä ei kuitenkaan pitkälle pötkitä.

Mitä vastuullista ja innostavaa keskusta tarjoaa seuraavissa eduskuntavaaleissa, ja mikäli keskusta voittaa vaalit, mihin suuntaan Suomea viedään?

Kutsumme itseämme mielellämme sivistysliikkeeksi.

Aatteen ytimessä on kannustaa yksilöä ja tarjota tälle mahdollisuus kehittää itseään, postinumerosta, perhetaustasta tai rahatilanteesta riippumatta. Kenenkään potentiaalia ei saa hukata.

Aate myös näkyi 1900-luvun koulutuspolitiikassa: Keskusta ajoi etulinjassa tasa-arvoista, maksutonta ja laadukasta koulutusta kaikille.

Keskusta taisteli Ouluun yliopiston kovasta vastustuksesta ja Kekkosenkin epäuskosta huolimatta. Keskustan johtama hallitus panosti 1990-luvun lamavuosina koulutukseen ja tutkimukseen. 

On aika kysyä, minkä puolesta Keskusta taistelee 2000-luvulla, kun voimavaroja vähennetään kautta linjan, myös sieltä missä investoinnit maksaisivat itsensä ajan myötä takaisin moninkertaisina.

Pitää kyetä perustelemaan, miksi meidän pitäisi saada päättää koulutuksesta. Meillä on oltava vaihtoehto.

Vaarana on, että ryhdymme säilyttäjiksi, vanhojen saavutusten puolustajiksi, joka kaivautuu poteroihin sen sijaan että suunnittelisi hyökkäystä.

Aloite annetaan muille, ja itse tyydytään antamaan palautetta, se kun on helppoa ja muut asiat ovat mediaseksikkäämpiä.

Joskus kuulee sanottavan, ettei vaaleja koulutuspolitiikalla voiteta. Vastuullisen opposition ainut tavoite ei olekaan vaalivoitto.

Opetusministerin salkku oli viimeksi meillä 1970-luvun lopulla. Silloin salkku pullisteli tavoitteita ja asiaa.

Keskusta oli vasta laatinut kattavat koulutuspoliittiset ja korkeakoulupoliittiset ohjelmat, jotka osittain ovat edelleen ajankohtaisia. Hyviä yksittäisiä ajatuksia on myös ollut vaaliohjelmissa tämän jälkeenkin.

Tarvitaan kuitenkin uutta josta ammentaa, keskustelua, ajatusta, punaista lankaa ja ennakkoluulottomuutta.

Abba-ajan ajatuksia ei voi ikuisesti lypsää, listaykköseksi ei ole asiaa pelkällä 20 suosikkia -kokoelmalla.

Ensi vuonna tuorein koulutuspoliittinen ohjelmamme täyttää 40 ja korkeakoulupoliittinen ohjelmamme 35 vuotta.

Vuosi 2013 on ohjelmatyön vuosi, ja keskustan on korkea aika panostaa myös koulutuspoliittisen vaihtoehdon tarjoamiseksi.

Olemmehan paitsi tuleva vaalivoittaja, myös se tuore ja vastuullinen vaihtoehto.

Jirka Hakala

Keskustan Opiskelijaliiton puheenjohtaja

(Julkaistu Suomenamaassa 12.12.2012)