”Pääkaupunkiseudulla eriarvoistumiskehitys on johtamassa siihen, että viihtyvyys pääkaupunkiseudulla asumisessa vähenee, varsinkin tietyillä asuinalueilla.” Kuva: Petra Pöyliö
Jokaisella on oikeus omaan kotiin. Valitettavasti asumiskustannukset Suomen suurissa kaupungeissa ovat nousseet niin korkeiksi, ettei kaikilla suomalaisilla ole varaa asua Helsingissä tai muualla pääkaupunkiseudulla, vaikka Kataisen hallitus tällaista asumispolitiikkaa harjoittaa.
Monilla kaupungeilla on jo nyt ongelmia taloudenpidon kanssa, ja kaupungit joutuvat ottamaan lainaa ylläpitääkseen palvelutasoaan.
Kaupungit joutuvat samalla supistamaan investointien määrää huomattavasti, jolloin mahdollisuus rakentaa uusia asuntoja kasvavalle väestöpohjalle on pieni.
Helsinkiin ei ole vuonna 2012 rakennettu yhtään kaupungin vuokra-asuntoa, vaikka juuri tämä on edellytys suurten kaupunkien asukasmäärien kasvattamiseen.
Positiivisena asiana näen nuorena opiskelijana opiskelija-asuntojen määrän kasvun, kun Kalasatamaan valmistui HOAS:n asuinrakennuksia ja Jätkäsaareen ollaan myös rakentamassa opiskelijoilla lisää asumistilaa.
Onko sitten oikein, että tällaisia alihinnoiteltuja asuntoja rakennetaan suurkaupungin keskustan liepeille, kun vastaavasti omistuskäytössä ollessa asuntojen hinnat olisivat korkealla merinäköalan ja keskustan läheisyyden takia?
Myönnän että näille asunnoille olisi ottajia varakkaiden ihmisten puolelta, mutta onko väärin, että taloudellisesti heikommassa asemassa olevat saavat hetken aikaa nauttia merinäköalasta Helsingissä?
HOAS:n asunnoissa ei opiskelija saa loputtoman kauan aikaa viettää aikaansa, vaan noin kolmen vuoden kuluttua muutto uuteen asuntoon on tosiasia.
Niin kauan kuin opiskelijoiden opintoraha ja asumislisä pyörivät nykytasollaan, niin Helsingissä opiskelijan täytyy tehdä jotain hyödyllistä asumiskulujen kattamiseksi. Tämä tarkoittaa työtä.
Keskimääräinen kolmannen asteen Helsingissä tai muussa suuressa kaupungeissa ei ole pelkkä sosiaalipummi, vaan myös paikallista taloutta tukeva nuori.
Opiskelija maksaa itseään takaisin verotuloina, joita se työtä tekemällä kartuttaa.
Tämä on nuoren opiskelijan näkökulma vuokra-asumisesta. Oman näkökulmansa saavat mielestäni kertoa myös eläkeläiset, sairaat, lapsiperheet, maahanmuuttajat…
Kaikilla pitäisi olla edes jonkinlainen mahdollisuus asua suurten kaupunkien ”paremmilla asuinalueilla”.
Itä-Helsingissä koko ikäni asuneena olen nähnyt, millainen ero pääkaupunkiseudun kaupunginosien välillä on. Espoolainen kaverini jopa pelkää Itä-Helsinkiin tulemista, koska idässä on hänen mielestään pelottavaa. Näin ei pitäisi olla.
Toivonkin tulevissa kuntavaaleissa valittavaksi tulevia kuntapäättäjiä etenkin kaupungeissa ottamaan huomioon kaupunkien sisäisen eriarvoistumisen.
Pääkaupunkiseudulla eriarvoistumiskehitys on johtamassa siihen, että viihtyvyys pääkaupunkiseudulla asumisessa vähenee, varsinkin tietyillä asuinalueilla.
Olisiko tässä Kataisen hallituksen keskittämispolitiikalle jotain mietittävää siitä mitä tapahtuu, kun vain kasataan ihmiset rajatulle alueelle ja oletetaan että kaikki toimii kuin rasvattu?
Paras koti löytyy kuitenkin sieltä, missä ihminen kokee olonsa tyytyväiseksi ja turvalliseksi.
Markus Saarinen
KOL:n liittohallituksen varajäsen
(Kolumni julkaistu Suomenmaassa 17.10.2012)
