Vastuu vaikuttaa

Istun kaupungin vilinässä. Ohitseni kulkee ihmisiä, erilaisia kaikki. En tunne heidän tarinaansa. Joukossa on varmasti monia menestystarinoita, mutta on varmasti myös niitä joissa ei ole aina käynyt niin hyvin. Suurin osa kävelee kasvoillaan perusilme, hieman alakuloinen. Osa vastaa hymyyni, toiset kääntävät katseen muualle.

Miten voit suomalainen? Viikonlopun suru-uutiset Helsingin perhetragediasta pysäyttivät jälleen kerran miettimään henkistä hyvinvointiamme. Miten tämä on mahdollista ja juuri kun kaikki näytti niin hyvältä, saamme lukea otsikoista. Valitettavan usein huomiomme kiinnittyy kuitenkin henkisen hyvinvoinnin sijasta materiaan ja muuhun pintakuoreen. Ajatuksissamme miellämme täydellisen perheidyllin tietyn tyyppiseksi. Miten siellä voi koskaan tapahtua mitään tällaista? Ihmismieleen me emme kuitenkaan pääse. Maltammeko pysähtyä ja kuunnella, olla läsnä kun toinen ihminen meitä lähestyy? Uskallammeko puuttua asioihin kun huomaamme jotain poikkeavaa? Saammeko yleensäkään apua kun sitä tarvitsemme?

Mielenterveys on voimavara. Se on asia joka vaikuttaa hyvinvointiimme kokonaisvaltaisella tavalla. Mielenterveyteen taas vaikuttavat useat eri tekijät. On hyvin tärkeää tulla hyväksytyksi omana itsenään, saada tukea, kannustusta ja kiitosta. Jokainen kaipaa onnistumisen kokemusta. Sen ei tarvitse olla kovinkaan suurta, pienikin riittää. Myös epäonnistumiset kuuluvat elämään. Virheitä tekevät kaikki. Tämä olisi tärkeää muistaa kun seuraavalla kerralla luemme jotain kohu-uutista. On hyvin valitettavaa, että medialla on tapana revitellä ihmisten epäonnistumisia lehtien palstoilla. Ilkeät ja negatiiviset uutiset eivät vahingoita pelkästään arvostelun kohdetta, ne syövät myös lukijoita sisältäpäin.

Otetaan vastuu itsestämme, toisistamme ja yhteiskunnastamme. Kun vastaamme itse asioistamme, emme voi syyllistää muita. Ei tyydytä valittamaan, sillä minä itse olen ainut joka pystyy viemään asioita eteenpäin juuri niin kuin tahdon. Ja kun teen elämästäni sellaisen kuin tahdon ei minun tarvitsekaan valittaa ja kun teen sen vastuullisesti, ei muillakaan ole tarvetta valittamiseen. Elämämme ja yhteiskuntamme on juuri sellainen millaiseksi me sen teemme.

Muistetaan ihmisarvoinen lähestymistapa kun kohtaamme toisiamme. Haluan heittää haasteen meille jokaiselle. Kun ajattelemme toisesta ihmisestä hyvää, sanotaan se ääneen. Positiivista palautetta ei voi koskaan saada liikaa. Positiivinen palaute ei ainoastaan vaikuta palautteen saajaan, se vaikuttaa myös antajaan. Mitä enemmän pystymme näkemään positiivisia asioita ympärillämme sitä paremmalta meistä myös tuntuu ja tämä jos mikä on tärkeää, sillä olemmehan sitä miltä meistä pääasiallisesti tuntuu.

Johanna Karjula
KOL:n liittohallituksen jäsen

Kirjoitus on julkaistu Suomenmaassa 18.4.2012