Viime viikolla julkaistiin tutkimus, jonka mukaan suomalaisten usko kansanvallan toimivuuteen on horjunut.
Ainoastaan niukan enemmistön, 55 prosentin, mielestä demokratia toimii Suomessa moitteettomasti. 35 prosenttia epäilee kansanvallan toimivuutta.
Talouskriisi on horjuttanut ihmisten luottamusta tulevaan.
Vielä huolestuttavimpia signaaleja ovat kuitenkin äärioikeistolaisten ja kansanvallan merkitystä väheksyvien puheiden lisääntyminen.
Perussuomalaisten kansanedustajien puheet ovat olleet koventuneen asenneilmapiirin lähtölaukaus.
Viime viikolla ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb liittyi kansanvaltaa väheksyvien toimijoiden joukkoon.
Stubbin mukaan euro on darwinistinen valuutta. Hänen mukaansa markkinoiden pitäisi määrätä vahvimmat, ei kansan valitsemien poliitikkojen.
Tämän kaltainen sosiaalidarwinismi on ollut muodissa autoritaarisissa yhteiskunnissa kuten Hitlerin Saksassa. Stubbin puheet kuulostavat Suomen kaltaisen kansanvaltaa ja tasa-arvoa kannattavan yhteiskunnan keskusteluilmapiirissä vaarallisilta.
Jyrki Kataisen on sanouduttava irti hallituksensa ministerin puheista. Ei ole Suomen edun mukaista, että kansainvälisistä kysymyksistä vastaava ministeri möläyttelee tyhmyyksiä kerta toisensa jälkeen.
On kuitenkin muistettava, että päivän politiikka on ainoastaan pintakuohuntaa. Kansanvallan kriisin syyt löytyvät syvemmältä.
Perinteisen sivistysvaltioajattelun mukaan sivistys turvaa kansanvallan toimivuuden. Olisiko koulutusjärjestelmässämme kehittämisen varaa?
Suomalaisten nuorten yhteiskunnallinen osallistuminen on historiallisen vähäistä.
Syy ei ole tiedon puutteessa, sillä suomalaisnuorten tietämys yhteiskunnallisista asioista on verrattain korkealla tasolla. Lisäksi poliittisten toimijoiden, erityisesti puolueiden, läsnäoloa oppilaitoksissa halutaan vaikeuttaa kaikin tavoin.
Mielestäni ongelma on pitkälti siinä, ettei koulutusjärjestelmämme kannusta nuoria aktiivisuuteen.
Suomalainen opiskelu on enimmäkseen passiivista oppisisältöjen tankkaamista. Oppimis- ja tiedonhakutaitojen opetus jää pieneen rooliin. Näiden taitojen omaksuminen on välttämätöntä nopeasti muuttuvassa tietoyhteiskunnassa.
Ilman elinikäisen oppimisen ja tiedonhakutaitojen omaksumista on mahdotonta sopeutua muutokseen. Muutoksen kelkasta tippuminen johtaa puolestaan passiivisuuteen.
Koulutuspolitiikan toisena päämääränä on ollut pitkään taloudellisen tuottavuuden lisääminen.
Kilpailukyvyn kasvattamiseen tähdännyt koulutuspolitiikka on nähty usein vastakkaisena koulutuspolitiikan kansansivistystä lisääville päämäärille.
On kuitenkin syytä muistaa, että tuoreet tutkimukset kertovat huolestuttavaa kieltä myös suomalaisen osaamisen tilasta.
Viime viikolla Elinkeinoelämän valtuuskunta kertoi, kuinka kansantalouden tuottavuuskehitys on kääntynyt laskuun. Riskinä on kasvava työttömyys, mikäli suunta ei muutu.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että Suomessa on panostettava koulutusjärjestelmämme kehittämiseen. Tämä on tehtävä kansanvallan, talouden sekä hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi. Vakaus ja vauraus kulkevat käsi kädessä.
Kataisen hallitukselta puuttuu pitkäjänteisyys ja ylisukupolvinen vastuu, kun se leikkaa koulutuksesta kohtuuttomasti.
Tutkimuksen ja opetuksen kehittäminen on nykyoloissa erittäin vaikeaa.
Hallituksen virhearvio käy yhteiskunnallemme hyvin kalliiksi. Riittääkö meillä enää tulevaisuudessa osaajia ja osaamista?
Yhteiskuntapolitiikan tekeminen ei ole talouden nykyisten reunaehtojen sisällä helppoa.
Rajoittavista tekijöistä huolimatta on kuitenkin katsottava tulevaisuuteen. Tällöin on helpompi ymmärtää koulutuksen merkitys kansanvallan, talouden ja sosiaalisen hyvinvoinnin turvaajana.
Yhteiskuntamme perusteita revitään tällä hetkellä auki. Äärioikeistolainen ajattelun nousu on vakava haaste.
Yhtäläinen haaste on taloutemme ja tuotantomme ongelmat. Molempiin on lääkkeenä vahvempi sivistys- ja koulutuspolitiikka.
Markus Ylimaa
puheenjohtaja
Keskustan Opiskelijaliitto
Kirjoitus julkaistu Suomenmaassa 23.11.2011
