Kuntavaalien jälkeen keskustan sisällä ja sen liepeillä on jälleen kerran ollut paljon keskustelua puolueen heikosta kannatuksesta eteläisen Suomen suurissa kaupungeissa. On haluttu puolueelta näkyvää kaupunkipolitiikkaa ja rahallisia panostuksia puoluetyöhön kaupungeissa. Pääpiirteissään tämä onkin oikean suuntaista puhetta, kunhan vain ensin saadaan määriteltyä mitä keskustan ajama kaupunkipolitiikka todella voisi olla ja miten se erottuisi kaupunkien valtapuolueista?
Tämän kaltaiset keskustelut saavat kuitenkin myös valitettavan monen ”aitomaalaisliittolaisen” takajaloilleen. Syyttelyt metropoli- ja keskittämispolitiikasta alkavat välittömästi. Maakuntien peruskannattajat syytöksien mukaan unohdetaan. Samaan aikaan kaiholla muistellaan Kekkosen ajan kultaista aluepolitiikkaa, jolla tuotiin työtä ja hyvinvointia myös Itä- ja Pohjois-Suomen syrjäseuduille.
Tämä puhe kuitenkin perustuu vain osatotuuksille. Kekkosen ajan aluepolitiikka oli mitä suurimmissa määrin kaupunkipolitiikkaa, jossa tehtaita ja yliopistoja, tietoa ja leipää tuotiin valtion toimesta kaupunkeihin, joissa maalaisliitto-keskusta on marginaalinen tai jopa täysin olematon poliittinen voima. Kun Kerttu Saalasti ja Urho Kekkonen 1950-luvulla ryhtyivät perustamaan Oulun yliopistoa, niin maalaisliitolla ei ollut Oulun kaupunginvaltuustossa ainuttakaan valtuutettua. Sama esimerkki koskee kaikkia muitakin alueellisia ja maakunnallisia keskuksia, joissa keskusta on nykyään suurin puolue.
Keskustan kannatuksessakaan Kekkosen kaupunkipolitiikan panostukset eivät näkyneet heti. Oulussa ensimmäiset valtuutetut saatiin vuoden 1964 kunnallisvaaleissa, ja ensimmäistä kertaa suurimmaksi puolueeksi Oulussa noustiin vuonna 1996. Pikavoittoja ei silläkään politiikalla siis saatu, vaan vakuuttavat tulokset politiikan oikeellisuudesta saatiin vasta vuosikymmenien mittaan.
Kekkosen kaupunkipolitiikka oli tietenkin vain aikansa lapsi, eikä sitä suoraa voida soveltaa pääkaupunkiseudun tai Turun ongelmiin, mutta periaatteena se osoittaa, että jos keskusta vain määrätietoisesti haluaa parantaa ihmisten elinolosuhteita kaupungeissa, niin lopulta myös teot muuttuvat kannatukseksi. Nyt vain tarvittaisiin näkemys siitä, mitä on 2050-luvun kekkoslainen kaupunkipolitiikka ja onko keskustalla malttia ryhtyä sellaista luomaan?
Jaakko Mäki-Petäjä
Pääsihteeri
Keskustan Opiskelijaliitto
