Suomi on monella mittarilla sukupuolten tasa-arvon mallimaa. Kyseistä lausetta jaksetaan hokea juhlapuheissa ja muissa sopivissa yhteyksissä, ja onhan se osaltaan tottakin. Yhden sijan pudotuksesta huolimatta Suomi on sijalla kolme Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) julkaisemassa sukupuolten tasa-arvoa EU:ssa mittaavassa indeksissä.
Kuitenkin, kun seuraa viime aikoina politiikassa vahvasti kantaa ottaneita naisia, huomaa jotain mitä tasa-arvoindeksissä ei suoranaisesti tarkastella: naispoliitikkojen kohtaaman “palautteen” laatu. Käytän heittomerkkejä sanan palaute ympärillä, koska naispoliitikot kohtaavat liian usein asiallisen ja rakentavan palautteen sijasta henkilöön menevää, kokemusta vähättelevää ja ulkonäköön kohdistuvaa vihapuhetta. Pahimmillaan naispoliitikkojen henkeä uhataan, eikä tämä valitettavasti ole edes kovin harvinaista.
Kokoomusnuoret julkaisi varapuheenjohtajansa Iida Aarnion allekirjoittamana somemyrskyn herättäneen kannanoton viljelijöiden tukemisesta 25 miljoonalla eurolla. Kirjoitus oli kokoomusnuorille ominaiseen tapaan räväkkä, ja sen saattoi varmasti olettaa herättävän tunteita puolin ja toisin. Kuitenkin palauteryöppy ylitti tällä kertaa Aarnion itsensäkin mukaan kaikki mittasuhteet. Aarniota on häiritty puheluin ja asiattomin viestein, joissa on toivottu jopa hänen kuolemaansa. Hän pohtii blogissaan, että kun allekirjoittajana on nuori nainen, kokeeko vastaanottaja hyväksyttäväksi käydä läpi muun muassa tämän ulkonäköä, koulutusta, työpaikkaa ja elämänkokemusta varsinaisen asian sijasta?
Muita mediasta tuttuja esimerkkejä naispoliitikkojen kohtaamasta häirinnästä löytyy runsaasti. Sosialidemokraattisten Opiskelijoiden entinen puheenjohtaja Hanna Huumonen joutui yli vuoden kestäneen henkeen kohdistuvan uhkailun kohteeksi hänen aloitettuaan MV-lehden vastaisen kampanjan. Monien muiden henkilöiden ohella ministeri Annika Saarikko on kertonut #metoo-kampanjan myötä töissä kohtaamastaan seksuaalisesta häirinnästä.
Kaiken tämän keskellä emme voi jatkuvasti muistuttaa, että sukupuolten tasa-arvo toteutuu Suomessa jo nykyisellään. Tilanne on sietämätön niin kauan, kun yksikin politiikkaan mukaan lähtevä henkilö joutuu kulkemaan kadulla turvasumuttimen kanssa ja pelkäämään läheistensä puolesta. Tilanne on sietämätön niin kauan, kun naispoliitikkojen kohtaamia ongelmia vähätellään ja historiallisiin syihin vedoten todetaan että asenteet muuttuvat pikkuhiljaa.
Henkilöön meneminen, häirintä ja toisen uhkaaminen ei ole koskaan hyväksyttävää. Jokaisella henkilöllä on vastuu omista sanomisistaan. Tämän lisäksi jokaisen meistä, joka antaa hiljaisen hyväksyntänsä yhteiskunnassamme entistä useammin tapahtuvalle vihapuheelle, tulee mennä itseensä ja katsoa peiliin. Jokaisen, niin poliitikkojen kuin yksityishenkilöiden, tulee puuttua ongelmaan tässä hetkessä, ja aina kun se ilmenee.
Emmi Paajanen
Helsingin Keskustaopiskelijat
Ehdolla KOL:n varapuheenjohtajaksi
