Ensi sunnuntaina tulee tasan vuosi siitä, kun keskustaopiskelijat ja keskustanuoret julkaisivat puoluevaltuustossa periaatepoliittisen “lentolehtisensä” 1970-luvun hengessä.
Näin lähes vuosi jälkikäteen katseltuna moni yksittäinen asia on lehtisestä toteutunut. Halla-ahon johtamat perusssuomalaiset saivat lähtöpassin hallituksesta, ammattilliseen koulutukseen saatiin tuolloin lisäpanostusta ja huoltajakorotuskin vihdoin toteutui opintotuessa.
Toteutumistaan on kuitenkin jäänyt vielä moni asia odottamaankin. Opetusministeri ei ole keskustalaiseksi muuttunut, ja puolueen pitkäjänteinen visio kaupunkipolitiikastaan odottaa vielä. Toki kaupunkipolitiikan osalta aikarajaksi tuolloin asetettiin Sotkamon puoluekokous, joten vielä on aikaa.
Toisaalta eipä lehtisessä esitettyjen asioiden saavuttaminen ollutkaan koko kampanjan ydintarkoitus. Vaikka moni tietenkin näin saattoi käsittää. Lehtisen ydin oli sen ympärille rakennetussa toimintatavassa, joka oli kiteytetty periaatepolitiikan vaatimuksen muotoon.
Mitä se periaatepolitiikka sitten on?
Todellisuudessa kyseessä on vain vanha 80-lukulaisen tahtopolitiikan uudelleen lämmittelystä, eli siitä että poliittiset tavoitteet luotiin ja tuotiin etukäteen ihmisten tietoon, ja niiden puolesta oltiin myös käymään poliittisia taisteluja. Näin esimerkiksi huoltajakorotuksen osalta samaisena keväänä ja puoluevaltuustossa ja lopulta sen kevään kehysriihessä toimittiin.
Loppuviimein kyse on siitä, että koko periaatepoliittisessa/tahtopoliittisessa ajattelussa itse poliittisen päätöksenteon prosessi ja sen läpinäkyvyys ja osallistavuus nähdään itsessään merkitykselliseksi asiaksi. Tietyllä tapaa jopa merkityksellisemmäksi, kuin itse lopullisen päätöksen.
Yhteinen poliittinen vääntö ja sitä seuraava voitto tai tappio on viime kädessä se asia, joka meidät kaikki sitouttaa omaan puolueeseemme. Ei niinkään väännön lopputulos itsessään. Yhteinen vääntö luo sitä yhteistä tarinaa ja koettua historiaa puolueelle, joka sitouttaa äänestäjät ja toimijat puurtamaan myös vaikeampina aikoina.
Sotkamon puoluekokouksen lähestyessä meidän jokaisen kannattaakin miettiä, miten keskustasta saataisiin entistä Juho Niukkasen visioima taistelujärjestö, jossa koko puolue ja sen jäsenet taistelevat samojen tai edes samansuuntaisten päämäärien puolesta yhdessä.
Jaakko Mäki-Petäjä
Pääsihteeri
