Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Lehmusvesi analysoi kolumnissaan “Keskustan opiskelijajärjestön feminismi uhkaa kääntyä maaseudun nuoria naisia vastaan” (HS 15.11.) Keskustaopiskelijoiden kannanottoa feministisestä aluepolitiikasta.
Kuten Lehmusvesi tekstissään huomioi, on kyseessä nimenomaan suomalaisten yhdenvertaisuutta lisäävä kannanotto. Toimittaja vetää kuitenkin mutkia suoriksi väittäessään, että keskustaopiskelijat olisi taantumuksen puolella. Päinvastoin.
On väärin ymmärretty, että Keskustaopiskelijat tahtoisi nuorten naisten jäävän maaseudulle synnyttämään. Lehmusveden otsikko kaipaa siis oikaisua – Keskustaopiskelijat ei kannusta ketään synnytystalkoisiin vaan haluaa ihmisten saavuttavan tavoittelemansa lapsiluvun, oli se sitten nolla tai neljä. Keskustaopiskelijat on kannanotossaan haastamassa käsitystä, jossa nykyisen väestö- ja aluekehityksen ennusteet otettaisiin annettuna.
Keskustaopiskelijat on sosiaaliliberaali korkeakouluopiskelijoiden järjestö keskustan puolueperheessä, jonka tärkeimpiä arvoja on yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Feminismi ei ole meille “muotisana” tai sanahelinää vaan tapa edistää tasa-arvoa niin yhteiskunnassa kuin vahvasti keskustan sisällä. Me marssimme muun muassa sateenkaarilipun alla ja tahdomme tasa-arvoiset mahdollisuudet ihmisen taustaan katsomatta.
Keskustaopiskelijat näkee feminismin osin myös intersektionaalisuuden kautta. Keskustellessa yhdenvertaisuudesta tulee näkyä myös muut taustatekijät kuin sukupuoli. Yhtälailla tulee kantaa huolta esimerkiksi nuorten miesten menestymisestä tai vaikkapa syrjäytyvistä nuorista. Yhteiskunnalliset rakenteet on luotava niin, että jokaisella nuorella on mahdollisuus unelmoida perheestä, korkeasta koulutuksesta, ammatista ja työelämästä ihmisen haaroväliin katsomatta. Muun muassa tähän feministisellä aluepolitiikalla halutaan pureutua.
Erityisesti työelämän epätasa-arvon takia feminismi sanana puolustaa paikkaansa. Naiset ovat edelleen altavastaajia esimerkiksi palkkatasa-arvon osalta. Samoin sukupuolittuneet koulutus- ja työmarkkinat on korjattava. Korkeasti kouluttautuneita naisia tarvitaan niin yrityksissä kuin niiden johdossa ja sekä maalla että kaupungissa. Koulutusalojen sukupuolittuminen on myös taklattavissa feministisellä politiikalla.
Feministisen aluepolitiikka ei ole pelkästään liittokokouksemme sanoitus, vaan se on nostettu esiin aiemminkin. Aluetutkija Timo Aron on nostanut esiin Suomen “demografisen neloshaasteen”. Tämä toteaa syntyvyyden alenenemisen, iäkkäiden ihmisten määrän kasvamisen ja työikäisten määrän laskemisen. Muuttoliike vahvistaa alueiden erilaistumista. Tähän aiheeseen pureutui myös HS:n toimittaja Marko Junkkari kommenttipuheenvuorossaan “Muuttoliike myllertää Suomen alueiden väestörakennetta – Minne ovat nuoret naiset kadonneet?”. (HS 25.8.)
Ratkaisuna tähän ongelmaan MTK:n johdonasiantuntija Tiina Perho esitti blogissaan “Elinkeino- ja aluepolitiikka feministisemmäksi?” (www.maaseutupolitiikka.fi, 12.9.) nimenomaan feminististä elinvoimapolitiikkaa.
Yhteinen tavoite on saada vähintään puolet nuoresta ikäluokasta korkeakoulutettua vuoteen 2030 mennessä. Liittokokouksen kannanotto oli avaus feminismin merkityksen kasvattamiseen myös aluepolitiikan saralla. Kaikilla on oltava oikeus valita oma asuinpaikkansa mutta huoli alueiden eriytymisestä on aito. Tätä asiaa voi tarkastella niin kaupunkien kuin maaseudun näkökulmasta. Lokerointi ei edistä tasa-arvoa.
Auli Piiparinen
puheenjohtaja 2019
Miriam Putula
puheenjohtaja 2020
Keskustaopiskelijat ry
Keskustaopiskelijoiden vastine HS:n toimittaja Jussi Lehmusveden kolumniin 15.11.
