Arvoisa puheenjohtaja,
Hyvät puoluevaltuutetut ja aateystävät!

Yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa olen usein huomannut, että meiltä nuorilta naisilta ei juurikaan odoteta puhetta niin sanotuista politiikan ”isoista asioista”. Sama ennakkoluulo koskee myös opiskelijoita. Valkohattuisina tieteentekijöinä meidän oletetaan usein keskittyvän vain ”pehmeisiin aiheisiin”.

Viime aikojen poliittisen keskustelun johdosta täytyy todeta, että sama harhaluulo heijastelee myös koko puolueeseemme. Talouden ja työllisyyden painotus tuntuu tulleen yllätyksenä niin oikeisto-oppositiolle kuin vihertäville hallitustovereillekin. Ne kepulaiset on tosissaan.

Keskustalaisuudessa kestävyys ja tasapaino kaikissa muodoissaan ovat aina olleet kaiken ytimessä, jopa päämääränä. Talouden menot eivät voi määrättömästi olla kuluja suurempia, mutta ei luonnonvarojenkaan käyttö voi pitkällä tähtäimellä olla kestämättömällä tasolla.

Ajattelen, että suuri osa suomalaisista on kuitenkin varsin tietämättömiä näistä kansantaloudellisista ja luonnontaloudellisista velvollisuuksista. Niin inhimillistä kuin se onkin, ajavat yksittäiset, omaa elämää koskevat kysymykset kaiken näiden pohjana ja perustana olevien kysymysten yli.

Politiikan syvävirtauksien ja peruslinjojen muistuttajana tarvitaan keskustaa. Tämä on myös meidän kaikkien keskustalaisten suurin haaste. Ei nimittäin riitä, että me keskenämme tiedämme, mikä on oikeaa politiikkaa ja toteutamme tätä. Meidän on saatava kaikki suomalaiset sisäistämään tämä suurien linjojen merkitys ja niiden vaikutus ihmisten kokoisten asioiden toteuttamiseen. Jos kansanliikkeemme ei tässä kansansivistyksellisessä tehtävässä onnistu, niin uskallan väittää, että emme onnistu voittamaan ihmisten luottamusta maalla ja kaupungeissa.

Tulevaisuus työksi, ei velaksi.