Kesä on ohi. Uusi lukuvuosi on täällä. On jälleen aika kaivaa kalenterit esiin, suunnitella tulevaa ja asettaa tavoitteita, mahdollisesti palata opiskelukaupunkiin tai jopa muuttaa opintojen perässä täysin uudelle paikkakunnalle. Vaihtoehtoisesti koneen voi avata myös mökin lämpimän takkatulen äärestä. Joka tapauksessa uuden lukuvuoden alkaminen on merkki jostain uudesta.

Uusi lukuvuosi tarjoaa tavallisesti mahdollisuuden uuteen alkuun – uusiin kursseihin, uusiin ystäviin ja tuttaviin, uusiin suuntiin. Tällä kertaa tunnetta uudesta alusta joudutaan kuitenkin vielä hetki odottamaan. Toivoa siitä onneksi viimein on.

Koronan loppukiristä on puhuttu useita kertoja, mutta nyt tuntuu että uusi alku ja paluu vapaampaan elämään on viimein lähempänä. Rokotuskattavuuden päivittäinen lisääntyminen luo toivoa paremmasta – opiskeluun avautuneista kirjastoista, kampuksista, opiskelijalounaista ravintoloissa, ystävien näkemisestä ja jopa niistä yökerhoista. Saadessani omat rokotteeni minua itketti. Tuntui, että nämä pienet unelmani ovat askeleen lähempänä.

Olen itsekseni laskeskellut jo pidemmän aikaa rokotustahtia ja sitä, mihin mennessä mahdollisen laumasuojan raja olisi ylitetty. Toivon, että laskelmani ovat oikeassa ja nyt viidentänä opintovuotenani pääsisin jälleen palaamaan täyden opiskelijaelämän pariin. Opiskeluaikaan viitataan usein elämän parhaana aikana ja siltä se osin tuntuikin ennen koronaa. Toivon kovasti, että myös korona-ajan fuksit eli toissa, viime ja tänä vuonna opintonsa aloittaneet pääsisivät myös kokemaan täyden opiskelijaelämän kirjastoineen ja vappuineen, sillä muuten se jää aivan liian monelta kokematta.

Onneksi uusi alku ja uusi mahdollisuus näkyy jo valona tämän liian pitkän tunnelin päässä. Jospa tätä ei kestäisi enää kauan.

Aada Ruhanen
Jyväskylän Keskustaopiskelijoiden hallituksen jäsen